Käytiin tänään Pikun kanssa ottamassa viimeiset tuntumat agiliitoon ennen karsintoja. Tänään alkoi ensimmäisen kerran tuntumaan siltä, että kai me oikeasti päästään lähtemään. Jännää. Viime aikojen sateet ovat kyllä olleet loistavia siinä mielessä, että esimerkiksi hallin kenttä ei paljoa pölyä. Taitaa nimittäin olla niin, että Pikun silmänympärykset ovat olleet kunnossa näin pitkään juuri tämän vähäpölyisyyden vuoksi. Epävakainen sää siis jatkukoon!

Paljoa ei Pikkiksen kanssa treenailtu, lähinnä otettiin kontakteja, keppikulmia ja aloituksia. Eihän Pikulla tosin ole ollut tapana lähdössä varastella, mutta Millistä on jäänyt sellainen kammo ja yleensähän meillä alussa kosahtaa silloin kun hyllyjä ollaan otettu. Karsinnoissa radat ovat tosin taatusti niin vaativia, että se kosahdus voi tulla missä tahansa. Tällä harjoittelumäärällä pidän kyllä pienenä ihmeenä jos me sunnuntaille päästään.

Illalla pesin Pikun Probilla. Se oli taas niin surkeana kun joutui reilut parikymmentä minuuttia kököttämään haisevat tökötit turkissa. Istuttiin molemmat odotusaika haaleassa (alle 50-asteisessa) saunassa ja mä käytin ajan lehdenlukuun ja Pikku kitisemiseen. Siihen ympäristöön se tervanhaju kyllä sopi :) Turkin kuivuttua laitettiin hoitoöljy ja sen jälkeen haisi koko alakerta. Ei taida pian enää Tervaleijonat mulle maistua....