Tänään oteltiin toinen erä. Se ensimmäinenhän oteltiin kaksi vuotta sitten: Ottelun ensimäinen erä

Tämä toinen erä alkoi aivan tavallisena kesäisenä päivänä mökillä. Palasimme koirien kanssa kaupungilta kauppareissulta. Vene lipui rantaan ja samalla rantaa kohti ui muutakin; sorsa.


Sorsa ei paljon Pikun louskutuksesta välittänyt. Pikku vaihtoi päivystyspaikaksi laiturin. Sorsa se vain seurasi tilannetta sopivalta etäisyydeltä uiden aina välillä hieman lähemmäksi. Seuraava mitä tajuisin, oli tämä:



Sorsa varmasti tirskui höyheniinsä. Maakrapu vedessä! Onneksi oli pelastusliivit.


Edes kylmä vesi (=kääpiöpinserin pahin vihollinen) ei tätä urheaa metsästäjää lannistanut vaan päivystys jatkui. Pikku aneli ja aneli: "Tule ihana sorsa tänne!" ja sorsa vain tyynen rauhallisesti lipui laiturin toiselle puolelle. Jotain sorsamaista hihitystä olin kyllä kuulevinani.




Palasin kantamaan kauppakasseja rantaan, kun jälleen kuului molskahdus:



Ja taas tuli todettua, miten kätevä keksintö pelastusliivien kahva onkaan.

Samassa taivaalta kuului siipien havinaa ja kikattelevan sorsan vierelle laskeutui toinen.


Oli ilmeisesti seurannut rannan tapahtumia kauempaa ja päätti nyt liittyä vahingoniloiseen sorsien joukkoon. Pikun ei auttanut kuin kiivetä rannan korkeimmalle nyppylälle ja todeta: "Kyllä mä vielä teille näytän. Jos en tänä kesänä niin viimeistään kahden vuoden päästä!"

Ottelu Pikku vs sorsat päättyi siis tilanteeseen 0-2.

Isännällekin siis tiedoksi sinne kotiin, että talviturkki on Pikun osalta heitetty!
(Ja tiedoksi niille, jotka eivät kääpiöpinsereitä tunne. Kääpiöpinserit vihaavat vettä, varsinkin kylmää sellaista. Blogin yläosan vetinen kesäkuva on hellepäivältä ja tilanne haluttiin ikuistaa juuri sen erikummallisuuden vuoksi; kääpiöpinseri vedessä!)