Voisi kai kuvitella, että sitä olisi aikaa lomalla päivitellä blogiakin? Niin paljon kaikkea on näihin ensimmäisiin lomapäiviin kasautunut, että päivitykset ovat vähän jääneet.

Millin hammas poistettiin torstaina 28.5. Vettorissa ja operaation meni kuten pitikin. Lääkäri soitteli välillä ja kysyi, voidaanko karvattomista kohdista ottaa samalla koepalat. Kuten aikoinaan Pikullakin, sai Millikin koepalojen ottokohtaan tikit. Niinpä Millin kyljestä onkin sojottanut kahdesta kohtaa siniset langanpätkät ja ensimmäinen viikko sillä pidettiin tiiviisti vauvan paitaa päällä.  Karvattomien kohtien määrä on lisääntynyt, mutta ei dramaattisesti. Millillä on lähinnä päässä useampi pikkurillin pään kokoinen karvaton läntti. Edelleenkään karvattomat kohdat eivät kutia, eikä iho ole lainkaan rikki tai edes hilseilevä. Lääkärin hampaanpoiston yhteydessä ottama raapenäyte ei tuonut  lisävalaistusta, joten täytyy toivoa, että selvyyttä saadaan huomenissa, kun mennään tarkastuskäynnille Vettoriin. Poistetun hampaan kohdalle oli laitettu itsestään sulavat tikit ja kohtaa on pitänyt puhdistaa joka syönnin jälkeen. Suu taitaa olla vielä vähän kipeä, koska Milli nuolee tassujaan aina kun on lelua suussaan kantanut.

Mökillä Pietarsaaressa vietettiin jo viisi päivää. Sadetta ei niskaan juuri saatu, mutta tuuli oli parina päivänä todella mahtava. Koirat, lähinnä Mando, juoksivat pitkin pihaa. Pikku taas yritti karata naapuriin aina kun silmä vältti. Se osaa ovelasti ottaa jalat alleen aina silloin kun kääntää selkänsä.

Arskanottoa pehmeässä ruohikossa:

Tämä poseerauskuva syntyi ihan luonnostaan.

Mando kirmaili pitkin pihaa ja toivoi aina selvästi kunnon takaa-ajoleikkiä. Toisinaan Pikku ja jopa Millikin innostuibat, mutta usein Mando spurttaili yksinään selvästi vain juoksemisen riemusta.

 

Pikun kanssa oltiin juuri ennen loman alkua SM-treeneissä ja sen jälkeen ollaan kahdesti tehty lyhyehköt omat harjoitukset. Torstaina olisi edessä lähtö kohti Torniota ja SM-kisoja. Yksilöissä startataan 130 minikoiran joukossa kahdeksanneksi viimeisenä. Lähtöpaikka tietää taas sitä, että rataantutustumisen jälkeen menee kolmisen tuntia ennen itse suoritusta. Ei kiva! Pari vuotta sittenhän tilanne oli vastaava ja silloin sain todeta, että tuntikausien odottelu ei meille (=minulle) sovi. Odottamiseen väsyy, eikä ajatus pysy oikealla tavalla kasassa. Surkea arpaonni siis jälleen :( No, tavoitteena olisi kai lähinnä saada tulos eikä sitä perinteistä hyllyä. Sopia toivoo myös, ettei me mokattaisi ATT:n joukkuetta. Siinä onkin sitten sitä tavoitetta aivan riittämiin...