Neljä vuotta sitten KLAG:ssa Pikun AVA-kello lähti käyntiin sen voitettua samana päivänä kaksi rataa. Tänään oli ikään kuin toisinto tuosta päivästä, sillä erotuksella, että AVA on jo aikapäiviä sitten saavutettu. Pikkis nimittäin sitten meni ja voitti päivän molemmat startit! Joskus vain käy mieletön säkä ja voitot napsahtavat helposti suorituksilla, jotka ovat kaukana täydellisyydestä. Tänään oli sellainen päivä. Todisteet näistä suorituksista tulevat kuvallisessa muodossa myöhemmin, kunhan vain joskus kotiin päästään.
Ekalla radalla oli pari kohtaa, joissa hylly oli aivan hilkulla. Suoranainen ihme, että Pikku sitten lopulta sujahti kepeille aivan oikein. Kaarroksia vedettiin pitkäksi monessa kohtaa (tosin nurmialusta oli sateen jäljiltä melkoisen liukas), eikä muutenkaan tuntunut sellaiselta, että rata olisi missään vaiheessa ollut hallittu. Kun sitten moni muu (kisassa 39 koiraa) mokasi vielä enemmän, oltiin me tuolla radalla ykkösiä. Taatusti neljän vuoden takaiset radat olivat kauniimpaa katseltavaa, eikä tämä ohjaaja ei ole kehittynyt kyllä sitten tippaakaan...
Toinen rata oli sujuvampi ja muutenkin hyppikset tuntuvat aina agi-ratoja rennommilta. Muutama kaarros meni luvattoman pitkäksi, mutta tokaa rataa arvioisin sanalla ok. Sen havainnon tein, että Pikku tasan tietää lähdössä, että kisoissa ollaan. Kun komennan sen sivulle, se tuijottaa vain jännittyneen jäykkänä eteensä. Useammalla käskyllä se kyllä tuli oikeaan paikkaan. Kummassakaan lähdössä se ei varastanut, mutta vähän kyllä huolettaa tuollainen äkillinen kuurous. No, positiivista oli se, ettei lähdöt menneet lintujen tiirailun merkeissä.
Laitetaan tähän loppuun vielä yhteispotretti Leppäsen Pirkon laumasta, jonka kanssa tehtiin pieni lenkki. Milliä tosin ei tällä kertaa kelpuutettu joukkoon, koska se tuskin olisi sulattanut itseään vanhempaa toista narttua.
Oikealla on siis molempien likkojen vanha kisakaveri ja nyt agi-eläkkeellä oleva Rene (10 v.), keskellä Renen emä Louise (12 v.) ja vasemmalla pihakoira Vamos (2,5 v.). Vanhoissa kääpiöpinsereissä on kyllä sitä jotain ♥ Ei voi kuin toivoa, että Milli olisi Louisen iässä yhtä pirteä ja ryhdikäs!
Ekalla radalla oli pari kohtaa, joissa hylly oli aivan hilkulla. Suoranainen ihme, että Pikku sitten lopulta sujahti kepeille aivan oikein. Kaarroksia vedettiin pitkäksi monessa kohtaa (tosin nurmialusta oli sateen jäljiltä melkoisen liukas), eikä muutenkaan tuntunut sellaiselta, että rata olisi missään vaiheessa ollut hallittu. Kun sitten moni muu (kisassa 39 koiraa) mokasi vielä enemmän, oltiin me tuolla radalla ykkösiä. Taatusti neljän vuoden takaiset radat olivat kauniimpaa katseltavaa, eikä tämä ohjaaja ei ole kehittynyt kyllä sitten tippaakaan...
Toinen rata oli sujuvampi ja muutenkin hyppikset tuntuvat aina agi-ratoja rennommilta. Muutama kaarros meni luvattoman pitkäksi, mutta tokaa rataa arvioisin sanalla ok. Sen havainnon tein, että Pikku tasan tietää lähdössä, että kisoissa ollaan. Kun komennan sen sivulle, se tuijottaa vain jännittyneen jäykkänä eteensä. Useammalla käskyllä se kyllä tuli oikeaan paikkaan. Kummassakaan lähdössä se ei varastanut, mutta vähän kyllä huolettaa tuollainen äkillinen kuurous. No, positiivista oli se, ettei lähdöt menneet lintujen tiirailun merkeissä.
Laitetaan tähän loppuun vielä yhteispotretti Leppäsen Pirkon laumasta, jonka kanssa tehtiin pieni lenkki. Milliä tosin ei tällä kertaa kelpuutettu joukkoon, koska se tuskin olisi sulattanut itseään vanhempaa toista narttua.
Oikealla on siis molempien likkojen vanha kisakaveri ja nyt agi-eläkkeellä oleva Rene (10 v.), keskellä Renen emä Louise (12 v.) ja vasemmalla pihakoira Vamos (2,5 v.). Vanhoissa kääpiöpinsereissä on kyllä sitä jotain ♥ Ei voi kuin toivoa, että Milli olisi Louisen iässä yhtä pirteä ja ryhdikäs!
Kommentit