Viime sunnuntaina osallistuin Niksi kanssa ATT:n seuramestaruuskisojen mölli-luokkaan. Ilokseni huomasin, että oli hyppyrata, joten kontakteista ei tarvinnut kantaa huolta. Ihan mikään maailman helpoin rata ei mölliluokkassa ollut, joten olen tyytyväinen virheettömään suoritukseen ja kolmanteen sijaan (kiitos Niina kuvauksesta!). Muutenkin olen jälleen Niksin kisakäyttäytymisestä iloinen. On ihanaa, että se osaa niin hyvin rauhoittua autossa omaan häkkiinsä, vaikka takaluukku olisi aukikin. Hyödyllinen taito tuollainen rauhoittumiskyky.
Niksistä näki kuitenkin taas hyvin, miten epävarmaksi se vielä olonsa kisatilanteessa useiden vieraiden ihmisten ympäröimänä tuntee. Ihan yhtä hitaaksi vauhti ei mennyt kuin Pietarsaaren epiksissä, mutta kyllä pirpanaa selvästi radallaolo jänskätti. Toisaalta emme ole koko kesänä tehneet oikeastaan yhtään rataa muualla paitsi epiksissä, joten onhan tuollainen 17 estettä silloin aika paljon. Ennen kamerasta kauimmaiseen putkeen menoa Niksin vauhti tyssäsi lähes kokonaan, kun se joutui hyppäämään kohti radan reunalla seissyttä mustapukuista ratatyöntekijää. Videolla asia ei niinkään näy, mutta minä näin miten se vilkuili tyyppiä epäluuloisesti. Onneksi ei sentään päättänyt mennä räksyttämään outoudelle! ;) Täytyisi nyt vaan yrittää ehtiä käymään noissa epävirallisissa ihmisiä (=tuomaria ja ratatyöntekijöitä) pällistelemässä ja hankkiutua muutenkin tilanteisiin, jossa häiriötekijöitä on. Kokemustahan ei voi hankkia kuin kokemalla.
Tänään kävin vaiheeksi hallilla treenamassa lähinnä keinua, mutta myös keppejä (mitäs muutkaan... :P ) Elinan tekniikkakurssi alkaa syyskuun puolessa välissä ja sen jälkeen voisi alkaa keskittymään jälleen muuhunkin. En tiedä, onko ollut lainkaan viisasta keskittyä koko kesä niin täydellisesti noiden kahden esteen harjoitteluun. Olen ajatellut niin, etten kuitenkaan osaa itse nähdä tai varsinkaan korjata ja hioa ohjaustani ja tekemiäni virheitä. Varsinkin keinulla Niksi on tarvinnut ja tulee vielä tarvitsemaan lukuisia toistoja, ennen kuin keinu alkaa olla kunnossa. Eteenpäin alkutilanteesta on toki menty huimasti, mutta yhtään häiriötekijöitä (kuten lähellä olevaa koiraa tai ihmistä) Niksi ei vielä kestä. Keinun allakin käytän vielä pehmustetta. Nyt kun Niksi sietää jo keinun pamauksen ja liikkenkin melko hyvin, yritän kasvattaa sen intoa estettä kohtaan. Sain seurakaverilta vinkin siitä, että keinun päähän voisi laittaa kuminauhalla namialustan ja sen päälle jotain tahmeaa ja ei-pomppivaa herkkua. Tosi toimiva on tuokin yksinkertainen niksi :) ...mutta edelleen, toistoja, toistoja, toistoja....
Kuten aiemmin taisin jo todeta, kepit Niksi osaa nyt itsenäisesti. Vauhtia odotan tulevan keppeihin lisää sitten, kun varmuus kasvaa. Keppien lopullinen sisäistäminen tapahtui oikeastaan lopulta kovin nopeasti vähän ennen loman loppua. Tilasin elokuun alussa zooplussasta omat kepit, jotka osoittautuivat yllättävän hyviksi. Olisi pitänyt tuokin tajuta kokeilla jo aikaisemmin! Nyt voidaan sitten käydä omalla hallilla keinua keikuttelemassa kerran pari viikossa ja syödä pari kertaa viikossa iltaruoka keppien palkkana omalla (=taloyhtiön) pihalla. Onpahan ainakin naapureilla ihmettelemistä :D
Kommentit