Syksy hyökkäsi päälle niin kovalla tahdilla, että päivittämiset ovat "hieman" jääneet. Tosin viime päivityksen kuva olisi voitu ottaa vaikka tänäkin iltana, koska maisema on sama. Mökkiä ollaan tultu nimittäin nelijalkaisten kanssa laittamaan talviteloille.

Päivityskatkos ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi tapahtunut. Ennen uuden työsyksyn korkkausta käytiin Pikun kanssa kisaamassa Hyvinkäällä kääpiöpinserimestaruuksissa. Olin päiväkausia jännittänyt, että päästäänkö matkaan ja olin siksi ilmoittanut Pikun myös ATT:n seuramestauuksiin. Epävirallisissa kisoissa kun voisi kisata myös hieman doupattuna ;) Hyvinkään rata oli melkoisen helppo ja meidän suoritus rataan nähden oli aivan ala-arvoinen. Kuvamateriaalia ei ole saatavissa, koska kamera mokoma päätti jumittaa nauhan juuri kriittisellä hetkellä :/ Sääli, koska olisin halunnut edes jotain todisteita tapahtuneesta. Huomasin jo muutaman esteen jälkeen, ettei Pikku liiku kuten pitäisi. Jo radan alkupuoliskolla otimme kiellon, koska olin aivan liian edellä. Teimme radan loppuun ja otimme matkan varrella myös aivan käsittämättömän keppivirheen. Maaliin tullessa olin varma, että tassuista löytyisi selitys, mutta pikainen vilkaisu ei paljastanut mitään ihmeellistä. Päätin korjata kimpsuni ja kampsuni ja hurautin pikavauhtia ATT:n seuramestiksiin. Perille päästyäni havaitsin kuitenkin hyvin pian, ettei meillä ollut radalle mitään asiaa. Pikku nimittäin ei astunut kunnolla oikealla takajalallaan ja syyksi paljastui kun paljastuikin haavauma polkuanturassa. Veikkaan, että tuo vekki syntyi hyppyyttässäni Pikkua Hyvinkäällä lämmittelyesteillä. Tuon kisaradan Pikun normaalista poikkeava liikkuminen ei siis ollutkaan kuvitelmaa vaikkakaan se ei selitä ohjaajan surkeaa työskentelyä :P  Kisojen jälkeen lenkkeilimme useamman päivän vain hissukseen asfaltilla ja tassu tuli sillä kuntoon. Asfalttilenkkeilyä suosimme siksi, koska Pikku konkkasi vähän väliä jalkaansa hiekka- ja sorateillä. Taas tuli kuitenkin todistettua se, ettei Pikku yksinkertaisesti vain pysty kisaamaan kunnolla kaikilla alustoilla. Hyvinkään kenttä oli sorapohjainen, jossa joukossa oli jonkin verran isompia kiviä. Ei hyvä. Onneksi oma halli on Pikulle maailman paras!

Tuosta pienestä takapakista huolimatta Pikku on voinut melkoisen hyvin. Kyllähän se kutiaa ja rapsuttelee itseään, mutta ikinä (sitten aivan pentuaikojen) se ei ole tainnut mennä näin kauaa ilman lääkkeitä. Aikaisemmin silmänympäryksien alkaessa kutiamaan joutui sitä aina muutaman päivän päästä soittamaan ajan eläinlääkärille. Nyt silmät kutiavat kyllä, mutta sitä tiettyä rajaa ei ole ylitetty aikoihin. Silmänympärylkset eivät turpoa ja hilseile vaan ärsytys on paljon lievempää ja hallittavissa. Kävimme myös nyt kuluvalla viikolla keskiviikkona ULKOtreeneissä :O Muistini mukaan se olikin ensimmäinen ulkokentän treeni tänä vuonna (tosin en ole aivan varma olimmeko ulkona yhden kerran toukokuussa...) Kenttä oli aiempien sateiden vuoksi pölyämätön ja niitä kivenmurikoitahan ei ATT:n kentällä ole. Tällä kertaa Pikun tassut kestivät harjoitukset hyvin. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kisata omissa kisoissa ja nuo kisat lienevät ulkona. Ilmotin Pikun tuon ulkokisavaaran vuoksi vain yhteen kisaan. Tuomariksi on tulossa Berglund mikä tarkoittaa sitä, että vuoden tavoitetta olisi tavoiteltava. Vaikka olemme saavuttaneet muut vuoden tavoitteet, en silti millään jaksa uskoa siihen, että saisimme Berglundilta nollan. Kaikesta huolimatta odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää...

Mando on kulkenut lauman jatkona kuten ennenkin. Olen kuitenkin alkanut miettimään, että olisiko minun syytä alkaa enemmän puuttua sen ei-toivottuun käyttäytymiseen jota tietyissä tilanteissa ilmenee. Tosiasiahan on, etten ole todellakaan paljoa panostanut sen tapakoulutukseen. Päätin tuossa parisen viikkoa sitten testata aivan kokeeksi suihkupullon vaikutusta agikentän laidalla tapahtuvaan tyhjänlouskutukseen. Nuo tilanteet ovat siis sellaisia, joissa en usko sen kokevan tilannetta (enää) mitenkään pelottavaksi vaan olen mieltänyt tyhjän haukkumisen lähinnä huonoksi (ja perin ärsyttäväksi) tavaksi. Käskyn alla (käskyllä sivulle, istu, maahan jne.) louskutuksen saa kyllä taukoamaan, mutta olisi niin mukava pystyä olemaan aivan normaalisti ilman ylimääräisiä ääniefektejä. Kuten kääpiöpinserit yleensä, inhoaa Mandokin vettä. Suihkupullon käyttö vähensi kuin vähensikin selvästi tuota ajanvietehaukkumista vaikkakaan se ei ole vieläkään loppunut. Hankalaksi asian tekee se, että hihnan päässä on niin usein kaksi muuta, joilla ei tuota samanlaista louskuttamistaipumusta ole. Kädet eivät vain riitä kolmeen koiran lisäksi suihkupulloon, joten en ole aina  voinut olla suihkupullon käytössä riittävän johdonmukainen. Vieraita ihmisiä Mando on kohdannut kasapäin. Juusto sille kelpaa aina ja olenkin tiedostanut lihomisvaaran tämän "harrastuksen" vuoksi. Toisaalta Mando on myös saanut koko joukon uusia ihmistuttavia.

Millistäkin muutama sana? No, Millin voin kai sanoa muuttuvan aina vain paremmaksi kuten viinikin vanhetessaan. Aivan pilalle lellittyhän se on, enkä edes häpeä tunnustaa tuota. Ja minä itse kun en edes ole se pahin lellijä :D