Taas ollaan kotona. Viikonlopun saldo oli 11 tuntia autossa istumista, mutta tähänhän on totuttu. Autokin melkein jätti paluumatkalla tienpäälle ilmeisesti äkillisen, mutta onneksi ohimenneen, sähkövian vuoksi. Toivottavasti jäi viimeiseksi kerraksi!

Aamupäivällä mökillä tytöt päättivät ottaa kaiken hyödyn irti yksinolostaan. Laitoin koirat sisälle siksi aikaa kun mm. laitoin matalaksi yhden punkkiheinikon viikatteella. Kun jonkin ajan päästä tulin päästämään koirat ulos, oli vastassa kaksi pömppövatsaa. Olin jättänyt tyhmästi kylmälaukun niin, että todennäköisesti Pikku oli päässyt sitä siirtämään ja sitten avaamaan kannen ja kaivelemaan eväät kylmäkallejen alta. Laukusta oli hävinnyt kuusi karjalanpiirakkaa ja puolikas levy valkosuklaata. Onneksi oli valkosuklaata, eikä oikeaa! Kääreet löytyivät läheltä, mutta syylliset eivät näyttäneet yhtään syyllisiltä. Muruakaan ei oltu jätetty, kaikki todistusaineisto oli syöty. Molemmista, mutta etenkin muuten kapeammasta Millistä, kuitenkin todella näki päältä, että syöty oli muutakin kuin tavalliset aamupuhdit. Illalla kotiintulon jälkeen molemmat ovat ravanneet ahkerasti juomakupilla. Yleensähän nuo eivät juo käytännössä ollenkaan (kerran päivässä) ja kuumallakin niitä saa oikein houkutella itseään nesteyttämään. Vielä ei ole ahneilla ollut *askaista loppua, mutta saas nähdä missä merkeissä yö menee...