Niihän siinä kävi, ettei tavoite sunnuntaille pääsystä ihan täyttynyt. En osaa asiasta olla edes harmissani. Oli mahtava päästä paikanpäälle isolle areenalle kisaamaan. Tuntui, että ensimmäistä kertaa oli ihan oikeissa kilpailuissa, kun oli oikein isot katsomot, vihreä tekonurmi alla ja radalla uutuuttaan kiiltävät esteet. Monessa suhteessa Myyrmäki-halli oli jäähallia parempi kisapaikka, mutta oli Helsingin jäähallikin hauska kokea. Kumma juttu, mutta karsintojen aikaan tuntuu joka vuosi olevan kuuma. Niin oli eilenkin, todellakin! Yhtään ylimääräistä ei viitsinyt ulkona auringossa kävellä, koska liikunnan jälkeinen kuumuus oli melkoisen uuvuttavaa. Pikkua kuumuus ei niinkään tuntunut haittaavan. Koitin sitä välillä vähän viilentää kastelemalla turkkia selästä, päästä ja mahasta. Märkäloimea en uskaltanut käyttää, koska ajattelin sen vain turhaan hautovan ihoa.
Sitten niihin ratoihin. Ensimmäinen hyppyrata ei ollut mikään vaikea. Silti rataantutustuessa iski epävarmuus ohjausvalintojen suhteen. En edes "lähtökarsinoissa" ollessani ollut päättänyt kummalta puolelta alussa lähden. Lähdön puolen ratkaisi sitten se, että huomasin Pikun kiihtyvän edellisen koiran suorituksesta ja ajattelin sen pysyvän lähdössä varmemmin jos lähden sen oikealta puolelta. En ollut aivan varma kummalta puolelta ottaisin kepit. Päätin sitten vain radalla jäädä keppien oikealle puolelle. Muurin jälkeiset hypyt päätin suorittaa niin kuin ne sitten teinkin. Tämä oli myös se kohta, jossa kielto saatiin. Ei olisi siis kannattanut! Toisaalta tuostakin kohdasta oltaisiin takuulla selvitty, jos vain olisin ohjannut ja tehnyt sen ajoissa. Aikaakin kiellossa paloi, mutta eipä vitosellakaan olisi kolmenkymmenen sakkiin päässyt. Että ihan moka oli! Kati ja Tomkin olivat tulleet paikanpäälle, mutta onneksi he ehtivät nähdä myös (muiden) hienoja suorituksia :)
Molemmat radat kuvasi jälleen Leppäsen Pirkko, joten isot kiitokset jälleen siihen suuntaan.
Ensimmäisen ja toisen radan välillä oli aikaa useita tunteja ja koitin viettää aikaani mm. pötköttämällä korkella katsomossa. Taisinpa ottaa pienet tirsatkin. Pikku vaikutti ihan tyytyväiseltä kevythäkissään, mutta harmitti, että se joutui olemaan siellä niin kauan. Vähäksi aikaa otin sen sitten katsomoonkin syliin istumaan, ei kai ollut ihan sallittua.
Toinen rata ei sekään tuntunut mitenkään kovin pahalta. Toki oli kinkkisiä kohtia, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi tuntunut ylitsepääsemättömältä. Paljon pahempaa odotin. Alun suorittamispuolta jälleen mietin. A:n jälkeinen hyppy oli hieman samanlainen tilanne kuin Kokkolassa erona vain se, että hyppy oli A:sta katsottuna toisella puolella. Kokkolassahan jäin pahasti ohjauksessa jälkeen ja meinattiin tyriä siinä(kin) kohtaa. Nyt ajattelin koittaa saada Pikun heti A:lta mukaani. Ihan suunnitelmien mukaan homma ei mennyt ja olen sitä nauhalta tässä katsonut. Muistan, etten A:lla sanonut mitään (taas!), astuin pienen ennakoivan askeleen Pikkua kohti ja tämän jälkeen Pikku loikkasi kontaktin. Hemmetti kun ei pysty toimimaan niin kuin yleensä tekee! Se toiselta puolelta aloitus ja valssi A:n jälkeen olisi ollut ehkä kuitenkin se oikea ratkaisu (mulla olisi ollut kontaktilla jotain muutakin tekemistä kuin omituiset nykivät liikkeet). Ennen ensimmäistä putkea tehty valssi oli aivan myöhässä (niin tyypillistä...). Hylly kuitenkin tuli siitä kun keppien jälkeen vain roiskaisin koiran hypylle, enkä yhtään katsonut mihin se lähti. Taas niin oma moka!
Noora ja Bono voittivat upeilla suorituksilla päivän molemmat radat ja niiden menoa katsellessa oli kyllä aivan selvää, että ei meidän (=mun) taidoilla sunnuntaille kuulunutkaan päästä. Jos me oltaisiin itsemme jollakin tapaa sunnuntaille päästy räpiköimään, ei me ihan taatusti oltaisi tulosta saatu. Niin vahva oli tuo tunne jo ennen karsintoja. Ensimmäiseksi pitäisi kai alkaa ohjaamaan koiraa... Nyt sitten tänään jännitetään, miten Daisylle käy, voittivat nimittäin tämän päivän ensimmäisen radan. Huh huh!
Lopuksi vielä noihin Pikun kainoloihin. Eilen päivällä olivat ihan ok, mutta ilmesesti illalla kotimatkan aikana Pikku oli jälleen raapinut kainalot (varsinkin oikean puolen) ikävään kuntoon. Helkkari ku harmittaa! Kauankohan kestää, ennen kuin karvat kasvavat tuohon uusimpaan kaljuksi raavittuun kohtaan?
Tämän kuvan otin eilen (tänään itse asiassa, koska puolen yön jälkeenhän vasta kotiin tultiin). Väsynyt matkaaja :)
Ja noista taustalla näkyvistä kirja- ja mappipinoista olisi tarkoitus tänään päästä eroon. Uuden kirjahyllyn kokoaminen alkakoon.
Sitten niihin ratoihin. Ensimmäinen hyppyrata ei ollut mikään vaikea. Silti rataantutustuessa iski epävarmuus ohjausvalintojen suhteen. En edes "lähtökarsinoissa" ollessani ollut päättänyt kummalta puolelta alussa lähden. Lähdön puolen ratkaisi sitten se, että huomasin Pikun kiihtyvän edellisen koiran suorituksesta ja ajattelin sen pysyvän lähdössä varmemmin jos lähden sen oikealta puolelta. En ollut aivan varma kummalta puolelta ottaisin kepit. Päätin sitten vain radalla jäädä keppien oikealle puolelle. Muurin jälkeiset hypyt päätin suorittaa niin kuin ne sitten teinkin. Tämä oli myös se kohta, jossa kielto saatiin. Ei olisi siis kannattanut! Toisaalta tuostakin kohdasta oltaisiin takuulla selvitty, jos vain olisin ohjannut ja tehnyt sen ajoissa. Aikaakin kiellossa paloi, mutta eipä vitosellakaan olisi kolmenkymmenen sakkiin päässyt. Että ihan moka oli! Kati ja Tomkin olivat tulleet paikanpäälle, mutta onneksi he ehtivät nähdä myös (muiden) hienoja suorituksia :)
Molemmat radat kuvasi jälleen Leppäsen Pirkko, joten isot kiitokset jälleen siihen suuntaan.
Ensimmäisen ja toisen radan välillä oli aikaa useita tunteja ja koitin viettää aikaani mm. pötköttämällä korkella katsomossa. Taisinpa ottaa pienet tirsatkin. Pikku vaikutti ihan tyytyväiseltä kevythäkissään, mutta harmitti, että se joutui olemaan siellä niin kauan. Vähäksi aikaa otin sen sitten katsomoonkin syliin istumaan, ei kai ollut ihan sallittua.
Toinen rata ei sekään tuntunut mitenkään kovin pahalta. Toki oli kinkkisiä kohtia, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi tuntunut ylitsepääsemättömältä. Paljon pahempaa odotin. Alun suorittamispuolta jälleen mietin. A:n jälkeinen hyppy oli hieman samanlainen tilanne kuin Kokkolassa erona vain se, että hyppy oli A:sta katsottuna toisella puolella. Kokkolassahan jäin pahasti ohjauksessa jälkeen ja meinattiin tyriä siinä(kin) kohtaa. Nyt ajattelin koittaa saada Pikun heti A:lta mukaani. Ihan suunnitelmien mukaan homma ei mennyt ja olen sitä nauhalta tässä katsonut. Muistan, etten A:lla sanonut mitään (taas!), astuin pienen ennakoivan askeleen Pikkua kohti ja tämän jälkeen Pikku loikkasi kontaktin. Hemmetti kun ei pysty toimimaan niin kuin yleensä tekee! Se toiselta puolelta aloitus ja valssi A:n jälkeen olisi ollut ehkä kuitenkin se oikea ratkaisu (mulla olisi ollut kontaktilla jotain muutakin tekemistä kuin omituiset nykivät liikkeet). Ennen ensimmäistä putkea tehty valssi oli aivan myöhässä (niin tyypillistä...). Hylly kuitenkin tuli siitä kun keppien jälkeen vain roiskaisin koiran hypylle, enkä yhtään katsonut mihin se lähti. Taas niin oma moka!
Noora ja Bono voittivat upeilla suorituksilla päivän molemmat radat ja niiden menoa katsellessa oli kyllä aivan selvää, että ei meidän (=mun) taidoilla sunnuntaille kuulunutkaan päästä. Jos me oltaisiin itsemme jollakin tapaa sunnuntaille päästy räpiköimään, ei me ihan taatusti oltaisi tulosta saatu. Niin vahva oli tuo tunne jo ennen karsintoja. Ensimmäiseksi pitäisi kai alkaa ohjaamaan koiraa... Nyt sitten tänään jännitetään, miten Daisylle käy, voittivat nimittäin tämän päivän ensimmäisen radan. Huh huh!
Lopuksi vielä noihin Pikun kainoloihin. Eilen päivällä olivat ihan ok, mutta ilmesesti illalla kotimatkan aikana Pikku oli jälleen raapinut kainalot (varsinkin oikean puolen) ikävään kuntoon. Helkkari ku harmittaa! Kauankohan kestää, ennen kuin karvat kasvavat tuohon uusimpaan kaljuksi raavittuun kohtaan?
Tämän kuvan otin eilen (tänään itse asiassa, koska puolen yön jälkeenhän vasta kotiin tultiin). Väsynyt matkaaja :)
Ja noista taustalla näkyvistä kirja- ja mappipinoista olisi tarkoitus tänään päästä eroon. Uuden kirjahyllyn kokoaminen alkakoon.
Kommentit