Ekat kaksi pistosta ovat onnellisesti takana. Tiistaina Mevetissä Saijonmaa-Koulumies otti meidät vastaan, opasti injektion annossa, siedätyshoitotaulukon tulkitsemisessa ja homma oli hetkessä ohitse. Pikku ei pistosta edes tuntunut huomaavan, mutta ensimmäinen pistettävä määräkin oli todella pieni eli 0,05 ml.

Alla olevasta kuvasta näkyy ehkä jotenkin miten tuo siedätyshoito etenee. Ensin pistoksia on usein (päivinä 1, 3, 7, 10, 14, 18) ja annos nousee aina joka kerran 0,05 ml. Näistä seuraavat kaksi pistosta tulevat päivinä 23 ja 28 ja annos nousee molemmilla kerroilla 0,10 ml. Tästä eteenpäin huhtikuun loppuun asti pistoksilla on väliä kaksi viikkoa ja annos nousee vähitellen ylläpitoannokseen, joka on 1 ml. Tämän aloitushoidon jälkeen pistoksia on kuukauden välein ja annos on aina 1 ml. Tuo milli vaatiikin sitten jo astetta suuremman ruiskun ja veikkanpa, että se myös tuntuu tuolla Pikun niskanahassa enemmän.

Jos mitään kummallista ei ilmene, ell suositteli kontrollikäyntiä puolen vuoden päähän. Hän myös sanoi, että jos seuraavan vuoden aikana ei siedätys näytä tehoavan, pitää homma miettiä uudelleen. Lupaavaa kuitenkin on, että tutkimusten mukaan 60-80% saa siedätyksesä apua allergiaansa. Olisi kyllä kiva, jos Pikku kuuluisi tuohon joukkoon.

Siinä kahvia hörppiessä odoteltiin aulassa vaaditut puoli tuntia ja koska mitään reaktioita ei tullut, oli meillä lähtölupa. Mukaan saatiin uutteen ja pistostaulukon lisäksi pussillinen neuloja ja ruiskuja. Melko epäilyttävän näköinen oli siis senkin pussin sisältö :)

Uutteen rasian kannessa on näkyvillä se, mitä vastaan tässä taistellaan :)

Ja tässä itse puteli.

Keskiviikkona eli seuraavana päivänä Pikku kutisi selvästi aiempaa enemmän, mutta en sitten tiedä mikä vaikutus pistoksella oli asiaan. Maanantaina illalla Pussikoirien koulutuksessa taskuuni oli nimittäin unohtunut Terhin koirien pieni juustopussi. Pikku oli sen sitten tietysti tiistaina päivällä kaivanut taskusta esiin (kuka käskee jättää vaatteet levälleen....) ja syönyt arvatekin hyvällä ruokahalulla. Tiedän, että asialla oli ollut juuri Pikku, koska Milli ei pussista samanlaista silppua olisi tehnyt eikä se ole taskujen kaivamisessa samanlainen ekspertti kuin Pikkis. Eli oma osansa kutinaan saattoi olla myös noilla juustoilla, mene ja tiedä.

Torstaina mentiin Kilpiselle ja tällä kertaa pistettävä määrä oli 0,1 ml. Pikku ei taaskaan vaikuttanut huomaavan juuri mitään vaikka itse tilanne sitä kovasti jännittikin. Odotusaika meni Pikun osalta mukavasti, koska se sai ihmetellä kantokopassa olevaa koiriin tottunutta kissaa aivan lähietäisyydeltä. Pikun mielestä kissan tuijottelu oli aivan erityisen jännittävää ja mielenkiintoista. Taaskaan mitään reaktioita ei tullut, joten varmasti voimme luottavaisin mielin jatkaa siedätystä. Ensi tiistaina sitten taas Kilpiselle ja ensi viikon perjantaina tuon pistoshomman pitäisi olla itsellä hanskassa. Toivottavasti ne hanskat vaan ei ole silloin hukassa...