Seinäjoen keikastakin on ehtinyt kulua jo tovi. Oikein oli onnistunut ja kiva reissu kaikinpuolin. Ajosäätä vähän jännitin, mutta loppujen lopuksi keli oli ihan siedettävä molempiin suuntiin. Lähdimme Niksin kanssa matkaan siis jo lauantaina puolen päivän jälkeen. Seinäjoelle saavuttuamme ajoin heti Wallsport-areenalle katsastamaan hallin, totuttamaan Niksiä uuteen paikkaan ja katsomaan samalla myös muutaman kolmosten suorituksen. Ilmeisesti Niksi alkaa tottumaan erilaisiin ympäristöihin, koska alun haukkumista kesti vain pienen hetken. Wallsport-areena oli kyllä kiva paikka kisata. Valoa ja lämpöä piisasi ja alustanakin oli oikein mainio keinonurmi.

Hotellimme Fooninki oli pikkujouluajasta huolimatta rauhallinen ja sopiva koiran kanssa matkustamiseen. Huoneen oven välittömässä läheisyydessä oli ovi, josta pääsi suoraan ulos ilman, että olisi pitänyt kulkea koko hotellin läpi. Naapurihuoneessa oli neljä koiraa, mutta siitä huolimatta nukuimme Niksin kanssa yön oikein hyvin. Niksillä ei ollut vieraan paikan kanssa mitään ongelmaa, vaan se asettui taloksi välittömästi.

Aamulla reilun aamupalan (koskien vain minua) jälkeen lähdimme kisapaikalle. Hyvä olikin, että olimme hyvissä ajoin paikalla, koska kisat olivat selvästi etuajassa. Ensimmäistä kertaa jätin Niksin kisapaikalla boksiin rataantutustumisen ajaksi ja muutenkin se vietti siellä aikaansa. Aluksi kuului ehkä muutama paheksuva kommentti boksiin joutumisesta, mutta sen jälkeen ei kuulunutkaan enää mitään vastalauseita. Boksiin mentiin moneen otteeseen ja siellä tunnuttiin jopa viihtyvän.

Päivän molemmat radat olivat vaikeustasoltaan kerrankin sellaisia, mitä ykkösissä kuuluisi mielestäni ollakin. Ei mitään liian vaikeaa ja ihanneajatkin olivat mielestäni sopivat. Tuomarina oli meidän molemmilla radoilla Johanna Nyberg. Ensimmäinen rata meni hyllyksi, koska vain juoksin ja jätin ohajaamatta koiraa. Siitä huolimatta rata oli mielestäni ihan onnistunut, jos siis hyllyä ja keinua ei lasketa. Olin laittanut jo rataantutustumisessa merkille, että LAGUn keinu vaikutti selvästi oman seuran keinua liukkaammalta. Tai siis onhan ATT:llakin liukkaita keinuja vissiin parikin kappaletta, mutta Niksi ei koskaan ole niitä mennyt. Joka tapauksessa Niksi meni vauhdilla keinun alun ja kun se huomasi, ettei pito tassujen alla ollutkaan sama kuin aiemmin, loppukeinu tultiin kovin varoen. Silti se tuli keinun loppuun, mistä olen iloinen. Ensimmäisen ja toisenkin radan kuvasi Kipa.

Toisella radalla keinu oli jo toisena esteenä. Koska arvasin Niksin nyt aristelevan jo valmiiksi keinua, yritin hämätä sitä jutuillani. Harjoitellessamme keinua omalla hallilla olen usein innostanut Niksiä sanoin: "Menepäs katsomaan mitä siellä keinulla on!" ja keinulla on sitten ollut herkkutarjoilu. Saman tein nyt lähdössä ja Niksi ei meinannut pysyä lainkaan paikallaan ja taisipa jopa varastaa. Joka tapauksessa keinu tuli suoritettua vaikkakaan ei halutulla nopeudella. Toinen rata oli nolla ja sijoitus toinen, vaikka rata ei muuten ollut kovinkaan sujuva saati nopea. Niksi mm. pysähtyi A:n harjalla vilkaisemaan Nybergiä ja toisen kerran  vauhti lähti radalla ilmeisesti tummapukuisen radan reunalla seisojan vuoksi. Enää se ei kuitenkaan tehnyt elettäkään lähteäkseen haukkumaan porukat mataliksi. Ihanaa, ettei tuotakaan asiaa tarvitse enää stressata. Eniten olen kuitenkin iloinen siitä, että keinujännityksen jälkeen puomi sujui kuitenkin aivan normaalisti. Nyt meillä on sitten kasassa kaksi hyppynollaa ja yksi aginolla. Toinen rata toisella (omalla) kameralla kuvattuna, kuvaajana Milla S.

Nyt Seinäjoen kisojen jälkeen olemme Niksin kanssa käyneet omalla hallilla muutaman kerran valamassa jälleen uskoa keinun suorittamiseen. Ensimmäisellä kerralla keinu vähän jännitti ja vauhti oli hidas, mutta sen jälkeen homma alkoi taas sujua. Toki palkkasin nyt jälleen joka kerta ja otimme vain tuttua taatusti luistamatonta keinua pehmustetyynyn kanssa, mutta sittekin. Jätetään ne liukkaat erilaiset keinut myöhempään tutustumiseen. Elinan toiseksi viimeisissä treeneissä viime viikolla saimme kotiläksyksi kontaktien nopeuttamista puomilla eteen jätettävän palkan avulla, viimeissä taas keppien suorittamisen häiriöistä (=itsestäni) huolimatta. Lisäksi olen lähes aina ja joka paikassa aina myöhässä, mutta sehän nyt ei ole mitään uutta. Hurjasti on opeteltavaa, mutta mihinkäs tässä on kiire.