Tämän vuoden MM-karsinnat ovat onnellisesti ohi. Sen verran taisin saada yliannoksen agilitya, että en jaksanut purkaa (tai purattaa, heh!) videoita aiemmin. Viikonlopulta jäi kaikenkaikkiaan hyvät fiilikset. Ylpeä sai olla, että oma seura oli järjestämässä niin loistavasti sujuneita karsintoja. Hurjasti ihmiset (erityisesti tietyt aktiivi-ATT:laiset) olivat tehneet karsintojen onnistumisen hyväksi ja isot kiitokset arvosanan 10+ kera he kyllä kaikesta ansaitsevat!

Viikonloppu oli melkoisen hikinen. Erityisesti lauantaina välillä tuntui, että aurinko suorastaan sulattaa sekä koiran että ohjaajan. Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit olivat yhtä tuskaa, vaikkakin päivän ensimmäisen radan lenkit sai tehdä viileämmässä kelissä aamuvarhaisella.

Meidän osaltamme karsinnat eivät alkaneet lupaavasti. Ensimmäinen hyppyrata ei ollut mitenkään ylivaikea. Tiedostin muutaman vaaranpaikan, mutta en silti tajunnut yhtä kohtaa niin hankalaksi... Tuloksena siis hyl.

 

Päivän toinen rata oli Wirkkalan agi-rata ja radan reunalta ja rataantutustumisessakin rata vaikutti tilanne huomioon ottaen suorastaan helpolta. Olin muutamassa kohdassa selkeästi myöhässä, mutta muuten rata oli kai ihan ok. Tuloksena 0 ja ihanneajan alitus. Karsintapisteitä saimme 19. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme sijalla 20 ekan radan hyllystä huolimatta. Karsintasäännöt aiheuttivat, että pisteitä ei ylipäätään kukaan helpolla saanut, mikäli luokan voittaja oli joku supernopea tykittäjä.

 

Sunnuntaina päivän ensimmäinen rata oli agi-rata ja se vaikutti kaikkea muuta kuin helpolta. Lähtökarsinassa odottaessa muistelin mielessäni radan kiemuroita läpi, enkä millään saanut päähäni oliko keppien jälkeen ennen keinua kaksi takaa-hyppyä vaiko vain yksi. Tämä muistikatkos sitten ajoikin minut typerään virheeseen ja kaikki näkyy vielä nauhalla. Kepeillä vilkaisen sivulle ja totean, että hyppyjä oli vain yksi. Keskittyminen herpaantuu, jolloin yleensä niin varmalla takaa-hypyllä Pikulla tippuu rima. Jään murehtimaan rimaa, jolloin käskytys keinulle jää tekemättä ja tuloksena lentokeinu. Niin turhat virheet! Sitten tuli pelastus. Näin radalla kontaktituomarina seisseen Raunon ja tämä sai minuun uutta puhtia. Kokosin itseni ja sain lopun radan tehtyä kunnialla. Tuloksena siis 10 ratavirhettä ja reilu sekunti yliaikaa. Pääasia tietysti oli, ettei rata ollut hylätty ja saimme jatkaa seuraavalle radalle. Rata löytyy myös Royal Caninin sivuilta kuvattuna hieman eri kulmasta kuin oma kuvauksemme (sarja: mini, lähtö: mini I_30 Pikku).

 

Sunnuntain hyppy-rata vaikutti ihan passelilta meille, vaikkakin monta tarkasti otettavaa kohtaa siinä oli. Luulin taas selvästi olevani nopeampi kuin todellisuudessa olen ja pussin jälkeen lähes juoksin Pikun yli! Jalka osuu Pikkuun ja Pikkis pitää pienen vinkaisun, raukka parka! Tämän toheloinnin seuraksena Pikku ohitti esteen ja ja kosketusvirheen lisäksi tuloksena oli kieltovirhe. Lopun radan sain läpivietyä joten kuten ja tuloksena on siis kymppi. Mutta ei siis vieläkään toista hyllyä! Tätä rataa en julkiseen levitykseen laita, koska yökuvaus-toiminto oli ollut päällä, eikä radasta juuri selvää saa. Ehkä hyvä niin, jolloin radalla tapahtunut koiran pahoinpitely-yritys ei tule kaiken kansan tietoisuuteen :P

 

Viimeinen agi-rata oli monesta kohdin aika kinkkinen.Ulkolainen tuomari Manuel Alff oli joka radallaan sijoittanut monta takaa-hyppyä ja myös kontaktien alle sijoitettu putki tuntui olevan hänelle mieluinen juttu. Viimeinen rata ei ollut tässäkään suhteessa poikkeus. Tilanteen pelastus oli se, että takaa-hypyt ovat Pikulla varmoja. Niinpä kun olin saanut puskettua puhtaan radan puomille asti, päätin ottaa puomia seuranneen hyppyesteen meille varmempaa kautta. Johan sanoi, että olimme hänen mielestään ainoat, jotka tämän ratkaisun tekivät. Radalla sattui itselleni yksi isompi kämmi, jonka sitten Pikku hienosti korjasi. Jostakin syystä hävitin ennen keinua tekemässäni valssissa koiran kokonaan, mutta siitä huolimatta Pikku nousi keinulle juuri ja juuri kontaktipinnalle. Erityisesti tuon mokan vuoksi myös menetimme karsintapisteet, koska tulimme maaliin ajassa +0,39. Kaikesta huolimatta olin iloinen ja yllättynytkin ratavirheettömästä suorituksestamme. Tämäkin rata löytyy Royal Caninin sivuilta kuvattuna hieman eri kulmasta kuin oma kuvauksemme (sarja: mini, lähtö: Mini Finaali_15 Pikku).

 

 

Muiden epäonnistumisten johdosta olimme lopullisissa tuloksissa sijalla 10., viimeisiä, jotka karsintapisteitä olivat saaneet. Olin todella pahoillani siitä, että muuta kääpiöpinserit jäivät ilman tulosta. Omalta osaltani olen viikonloppuun enemmän kuin tyytyväinen: pääsimme sunnuntaille, pääsimme osallistumaan joka radalle, saimme muutaman pisteen ja tuloksen. Muutama mulle tokaisikin, että Pikku on kympin koira (10. sija molemmissa kesän arvokisoissa) ja sitähän se todella on! Harmi, että ohjaaja yltää vain keskinkertaisiin suorituksiin :/

Yksi asia kuitenkin varjosti koko kisaviikonloppua, nimittäin Pikun kainolot. Kainalot olivat kipeän punaiset jo lauantaina, mutta sunnuntaina tilanne oli todella huolestuttava. Aamulla, kun Pikku oli ollut yön paita päällä ja Bepanthenia kainaloissaan, se käveli normaalisti. Mitä enemmän sitä liikutin, sitä enemmän arka kainaloiden iho hankautui ja sitä huonommaksi kävi sen liikkuminen. Ratojen väliset odotteluajatkin Pikku vietti paita päällä, jottei olisi nuollut/raapinut kainaloitaan vielä pahemmaksi. Loppuun asti mietin, että voinko osallistua viimeiselle radalle ja ahneuksissani sitten osallistuin. Radalla Pikku liikkui aivan normaalisti, mutta etenkin pienen paikallaanolon jälkeen se käveli todella vaikeasti. Viimeisen radan jälkeen Johan vei Pikun kotiin ja alkoi heti kainaloiden huollon. Pari päivää Bacibactia, paitakuuria ja lepoa teki tehtävänsä ja enää kainalot eivät vaivaa ja askel on aivan normaali. Erityisesti minulle uusi tuttavuus Bacibact-puuteri on aivan loistava tuote. Kuivattaa vetistävän ihon saman tien samalla kun antibiootti pureutuu tulehtuneeseen ihoon. Kiitos Maaritille vinkistä! En usko, että tällä erää tarvitsee edes eläinlääkäriin vaivautua. Varpaiden välissä ollut punkin puremakohta sen sijaan ei vaivannut lainkaan.