No niin, kai sen nyt jo voi paljastaa. Arvaluja on tullut ovista ja ikkunoista, mutta mistään järisyttävästä uutisesta ei sentään ole kysymys. Tassuja on nimittäin tässä taloudessa edelleen se kahdeksan :) Maksoin hetki sitten ATT:n jäsenmaksun mikä tarkoittaa, että palaan takaisin sinne mistä lähdinkin. Pakkohan se on koittaa, että voisiko tämä harrastuspuoli Pikun kanssa vielä aktivoitua, jos mahdollisuus olisi harjoitella taatusti pölyttömässä hallissa. Päätös kypsyi pikkuhiljaa ja oikeastaan varmistui marraskuussa, vaikka aivan lopullisen päätöksen tein vasta äskettäin. TSAU:ssa ei ole mitään valittamista, mutta silti olo on kuin kotiin palaisi. Olo lienee tämä siitäkin syystä, etten lopulta montakaan TSAU:laista tunne ja siitä asiastakin voin syyttää vain itseäni. TSAU:lle olen kiitollinen, että me saimme harjoitella heidän riveissään tämän 2,5 vuotta. Ilman sitä mahdollisuutta olisin todennäköisesti lopettanut agilityn kokonaan viimeistään siinä vaiheessa kun ATT harjoitteli vain Piipanojan hallissa. Odotan siis innolla uuden vuoden alkua. En tiedä missä vaiheessa saan halliin avaimen, mutta muutamat lisäviikot odottelua ja treenitaukoa eivät meidän harjoittelua paljon hetkauta (mitä harjoittelua :P ).

Torvipää ei vieläkään ole päässyt torvestaan. Haava on hyvännäköinen aina unien jälkeen, mutta kun Milli on ollut liikkeellä alkaa haavakohta turvottaa ja punoittaa. Villi veikkaus, ettei ensi sunnuntaina päättyvä antibioottikuuri vielä riitä... Yhtään sulamatonta langanpätkää ei haavasta ole (vielä) puskenut esiin. Operaatiosta on pian kolme viikkoa, joten odotan todella sitä, että päästään palaamaan normaalielämään.