Tulokset tulivat paperiversiona kotiin jo pari päivää sitten. Lääkärikin soitteli tuloksista jo viime perjantaina. Enpä vain ole saanut asiaa blogiin päivitettyä, koska tavallaan mitään suuremmoisen valtavaa päivitettävää ei ole. Mysteeri on ja pysyy.

Patovetin ell Seppo Saaren (tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri) koko lausunto:

" Näytteeksi on lähetetty yhteensä neljä lasia, joista yksi on lähetetty valmiiksi värjättynä. Kolme värjäämätöntä lasia osoittautuivat erittäin soluköyhiksi eikä niissä todettu diagnostisia löydöksiä. Diff-Quick -värjätty levite oli runsassoluisempi. Siinä todettiin jonkin verran respiratorisen epiteelin värekarvallisia lieriäepiteelisoluja sekä magrofageja. Levitteessä esiintyi runsaasti myös levyepiteelisoluja, joista monessa oli Simonsiella-kolonisaatioita. Levyepiteelisolut ja Simonsiella-kasvu olivat merkkejä siitä, että näyte oli ainakin osittain peräisin oro-faryngeaalialueelta. Näytteessä ei todettu kasvainsolukkoa tai aktiiviseen tulehdukseen viittaavaa."

Mukana tuli myös tulokset numeromuodossa: BAL-saalis 30%, solut 175 (viite 65-145), viljely ei kasva, diffi: neutrofiilit 9%, lymfosyytit 20%, epiteelisolut 2%, eosinofiilit 3%, makrofagit 65%.

 

Löysin jo aiemmin netistä koirien BAL:n viitearvot tästä Rajamäen, Heikkilän ja Melamiehen esityksestä (--> s. 24). Ihan kaikki Pikun arvot eivät minun ymmärtääkseni aivan osuneet terveen koiran viitearvojen sisään (esim. neutrofiilit ja lymfosyytit), mutta Patovetin lausunnon viimeinen lause pukee kuitenkin sanoiksi kokonaisuuden: Ei viitteitä kasvaimesta tai aktiivisesta tulehduksesta. Tässä kohtaa luulisi kai, että täällä taputetaan innostuksesta käsiä, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Kasvaimen mahdollisuus on nimittäin edelleen olemassa, koska kasvain voi olla keuhkojen ulkopuolella niiden välissä. Tällöin kyse olisi todennäköisimmin lymfoomasta. Pikku on toisaalta ollut niin hyväkuntoinen, että jotenkin uskaltaisin jopa toivoa, että kyse ei olisi siitä. Elisa Välimäki sanoi puhelimessa suorastaan pettyneensä, kun eosinofiilejä ei näytteessä ollut mitenkään poikkeuksellisesti. Allergisella koiralla se olisi ollut niin kovin luonnolliselta tuntuva selitys. Tietysti mietityttää myös se, oliko näyte tarpeeksi kattava, eli nähtiinkä siinä kaikki mikä olisi mahdollista.

Välimäki sanoi lähettäneensä postia Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan Minna Rajamäelle (jonka esitykseen siis tuossa aiemmin viittaan), koska KoiraKissa-Klinikan keinot ovat nyt käytetty. En oikein tiedä mitä ajatella. Minun mielestäni Pikkua on kiusattu erilaisilla toimenpiteillä jo aivan tarpeeksi, varsinkin kun ajattelee sen koko elinkaarta. Ymmärtääkseni hoitovaihtoehtojakaan ei käytännössä montaa ole ja jo nyt kuitenkin Pikku hengittelee kahdesti päivässä kortisonipitoista valmistetta ja saa hengitysteitä avaavaa lääkettä. Odotan ja toivonkin tietysti, että jossakin vaiheessa saisin tuolta Hesan suunnasta jotakin mielipidettä. Itsellä on sellainen olo, että jos tässä pitäisi alkaa tekemään jotain omia arvauksia diagnoosin suhteen, liputtaisin nyt entistä enemmän sen granulomatoottisen tulehduksen puolesta. Välimäeltä asiasta kysyin ja hän piti tätä myös mahdollisena vaihtoehtona. Tällöin Pikun keuhkojen varjostumat voisivat ymmärtääkseni olla sidekudosmuodostumaa. Jos olen asian oikein tajunnut, tuollainen sidekudos keuhkoissa ei enää voi normaaliksi keuhkokudokseksi palautua. Silloin myös hoitovaihtoehdot olisivat kai käytännössä nollassa, mutta kysymykseksi nousisi, että eteneekö tämä tila vai onko se pysähtynyt. Kysymyksiä olisi paljon ja luultavasti vain taitava kristallipalloon katsoja osaisi antaa vastauksen. Ainoa uusi tutkimustoimenpide, johon voisin ajatella enää suostuvani, taitaa olla tietokonetomografia. En näillä nykyisillä tiedolla silti usko, että siihen lähden. Sillä kun voitaisiin vain selvittää tiivistymien sijainti: itse keuhkoissa vai ulkopuolella kehkoja painamassa. Eli odottelu jatkuu, mutta nyt en enää tiedä mitä tässä pitäisi odottaa. Pääasia, että Pikku voi hyvin ja häntä heiluu.