Syksyn ensimmäiset työviikot ovat aina kiireisiä, mutta kerrankin kiire on ollut vain mukavaa. On ihmeellistä, kun pääsee työpäivän jälkeen kotiin! Muistaisinpa arvostaa sitä myös myöhemmin.

Oltiin tänään kääpiöpinsereiden rotumestaruuskisoissa Hyvinkäällä. Viime vuonna jouduttiin varoajan vuoksi jättämään kisat väliin, joten oli kiva päästä tämän vuoden mittelöihin. Yhteensä kolme kertaa ollaan Pikun kanssa karsintojen jälkeen käyty itsekseen TSAU:n kentällä liitelemässä. Niitä tavallisia juttuja vain ollaan trenattu eli kontakteja, keppejä ja pieniä hyppykuvioita yhteensä maksimissaan alle kymmenen esteen radanpätkiä kaikki. Tuollainen tavallinen kisarata tuntuukin yllättävän pitkältä omien tynkä-ratojen jälkeen!

Molemmat radat tuntuivat melko helpoilta. Onneksi niin, koska yhtään vaikeampien puhtaasta suorittamisesta on melkein turhaa edes haaveilla. Olin päättänyt, että jos me eka rata (virallinen kilpailu) tyritään, niin sitten mun on kyllä pakko alkaa etsimään ryhmäpaikkaa/muuta treeniryhmää. Koska me ei kuitenkaan mokattu, niin siirrän tämän haaveen johonkin tulevaisuuteen :) Tällä tekniikalla ei kyllä todellakaan kehity, mutta eipä ole kiikarissa sopivaa ryhmääkään.

Ekalla radalla kengännauhatkin aukesivat ja yritin juosta niin, etten kompastuisi. Radan reunalla katsellut Katja sanoi ylöstulokontaktin paukkuneen, mutta kotona videolta isolla ruudulta katsottuna Pikku kyllä selvästi tuon kontaktin otti, vaikkakin tosiaan todella ylös se ylöstulolla hyppäsi. Enpä ole tuollaistakaan osannut koskaan ajatella! Olin tuosta ekasta radasta kyllä todella iloinen, nolla jolla sijoituttiin toiseksi.

Molemmat radat kuvasi Susanna Uusitupa. Isot kiitokset hänelle!





Toinen rata ei ollut virallinen kilpailu, vaan kaikki rotumestaruuksiin (rotuja oli muitakin) osallistuvat saivat kisata ja kahden radan yhteistulos ratkaisi. Toisella radalla kolmantena olleen putken jälkeen Pikku teki ylimääräisen kiekuran ja oli lähdössä väärään suuntaan. Asia ei näy videossa, paitsi omien reaktioideni välityksellä. Useassa kohdassa valssini ovat myöhässä, mutta se nyt ei ole uutta. Miian ja Daisyn (voittivat molemmat radat, onnittelut!) ratoja katsellessa tajusin kyllä selvästi, että omassa ohjauksessani olisi paljon parantamista. Hidastan Pikkua ihan hirveästi kun aina varmistelen ja vien sen perille asti. Pikku menee siten sitä vauhtia mitä mun kintut kulkee. Ja nehän eivät aina riittävän nopeasti kulje, sillä en ole ikinä ollut mikään pikajuoksija. Kaikesta huolimatta olin ihan tyytyväinen myös tähän toiseen rataan. Kääpiöpinsereissä oltiin kokonaisuudessaan toisia. Toisen radan kokonaissijoituksesta ei ole tietoa, mutta eipä epävirallisesta kisasta tarvitse niin välittääkään.





Huomenna alkaa taloyhtiössämme parveke- ja väliaitaremppa, jossa uusitaan kaikki puuosat. On ainakin vahtikoirilla päivällä hommaa.... :/