Osa kaksi pitää sisällää orpopojan kuulumiset.
Mando on äijä, joka en anna pienten pakkasten lannistaa itseään. Onneksi tuli kuitenkin hankittua sille paksumpi takki, koska tarvetta lämpimämmille varusteille on tosiaan ollut. Haalari saatiin Katilta joulun jälkeen tammikuussa, mutta eipä sitä juuri ole tullut Mandon päälle kiskottua. Haalaria Mando inhoaa nimittäin vielä enemmän kuin uutta takkiaan :P Mandoa siis pienet pakkaset eivät tunnu haittaavan, mutta kyllä senkin kanssa lenkit lyhyeksi paukkupakkasten aikaan jäävät. Silti Mandokin taipuu olosuhteiden vaatimuksiin ja aika menee lähinnä akkujen latailuun. Pitäisi sitten ainakin olla virtaa kun pakkaset hellittävät!
Kuvia samaiselta lenkiltä ennen tositalven koittoa.
Vakavaksi vetää:
Minut veti vakavaksi viime torstaina se, minkä tiesin kyllä olevan taas tulossa. Mandon edellinen epilepsiakohtaus oli lokakuun lopussa, joten kahden kuukauden raja oli jo selvästi ylittynyt. Viime torstaina olin juuri saanut koko lauman puettua ja olimme päässeet (onneksi) vasta vähän matkan päähän, kun Mandon kohtaus alkoi. Nappasin koiran syliini ja lähdin kantamaan sitä kotiin. Mando kouristeli kainalossa, eikä myöskään pysynyt lainkaan pystyssä kun eteisessä yritin ottaa kenkiä pois. Kannoin orpopojan olohuoneeseen ja pieni selvempi jakso koitti ennen toista kohtausaaltoa. Nappasin olohuoneessa olleen videokameran ja yritin tallentaa tapahtumat. Helppoa se ei ollut, koska kohtaus oli rajumpi kuin mikään aikaisemmin näkemäni. Jouduin myös hätistelemään Milliä kauemmaksi, sitä kun ensi kertaa tuntui kummastuttavan kaverinsa omituinen käytös. Ensi kertaa myös näin Mandon kouristelevan kunnolla. Lopulta ymmärsin ottaa pojan polvieni väliin, jolloin sen holtiton heittelehtiminen pysyi hallinnassa. Loppujen lopuksi kohtaus meni ohi melko nopeasti. Toista aaltoa seurasi vielä kolmas, joka tosin ilmeni vain hoippumisena.
No, nyt se oli sitten taas tällä kertaa siinä ja kahden kuukauden päästä odotellaan taas uutta. Kuvamateriaali ei ole ihmeellistä laadultaan, mutta kyllä siitä jotain selvää saanee. Vakavaksihan nämä kohtaukset aina vetävät ja varsinkin nyt, kun Mandon isän vei pilven reunalle sama sairaus. Niin surullista :(
Kommentit