Kunpa joidenkin päivien yli voisi vain hypätä. Eilinen olisi ollut juuri sellainen.

"Pikku tuotiin klinikalle akuutisti alkaneen voimakkaan veriripulin ja väsymyksen vuoksi. Klinikalla todettiin lämmönnousu, 39,7 C sekä hiukan kuivuneet limakalvot. Verinäytteessä ei merkittäviä muutoksia. Pikku ei arista vatsan tunnustelua ja hengitysäänet kuuluvat normaalisti molemmin puolin keuhkoja. Klinikalla annettiin nestettä suonensisäisesti ja antibioottia (A-Pen) ja happosalpaajaa (Ranimex)."

 

Kaikki alkoi, kun tulin töistä kotiin puoli kolmen maissa. Pikku näytti siltä, että asioille oli päästävä ja niinpä vein sen ulos saman tien. Iloisesti ja reippaasti mentiin ja normaalit kakat tuli tehtyä. Hetken päästä Pikku kuitenkin kyykistyi uudelleen ja tulos oli kaikkea muuta kuin normaali: veristä ruskeaa mössöä. Tuon jälkeen kävelykin muuttui vaikeaksi ja kaikesta näki, että mahaan koski. Mentiin sisälle ja pian sitä itseään verellä kuorrutettuna alkoi tulla sisälläkin. Päästin Pikun takapihalle ja siivosin tuotokset. Näytti siltä, että Pikun olo parani ja annettuani sille annoksen Canikuria se meni nukkumaan. Meni vajaa puoli tuntia kun havahduin siihen, että Pikku tuli luokseni ylös, istui alas ja veti takapuoltaan vasten mattoa. Tulos oli iso punainen rantu, jonka jälkeen huomasin, että punaista mössöä valuu Pikun takapäästä jatkuvasti. Lähdin kantamaan Pikkua alakertaan kohti alaovea ja näin, että lattiasta todellakin näki, mistä Pikku oli viimeksi kulkenut. Makuuhuoneen ovella en voinut kuin jäädä suu auki ällistyneenä seisomaan. Makuuhuoneesta on kulku takapihalle ja sinne takapihalle Pikku oli selvästi hetkeä aiemmin halunnut ja yrittänyt päästä. Makuuhuone oli kuin teurastuksen jäljiltä: Lattia, matot ja sänky olivat täynnä veriroiskeita. Tuotos ei todellakaan mitään ripulikakkaa vaan silkkaa verta ja verihyytymiä ja sitä tavaraa oli käsittämättömän ja pelottavan paljon! Tartuin puhelimeen ja soitin Koira-KissaKlinikalle. Selvitin tapahtumat ja sain käskyn tuoda koiran välittömästi klinikalle. Siltä seisomalta heitin vaatteet niskaani, laitoin makuuhuoneen oven kiinni odottamaan siivousoperaatiota ja lähdin kaahaamaan kohti eläinlääkäriä. Kaikki tämä tapahtui siis vajaan tunnin sisällä.

Kannoin Pikun boksissaan lääkäriin ja tuntui, että verentulo oli lakannut. Lääkäri tutki Pikun ja olin helpottunut, että hengitysäänet ja sydän vaikuttivat normaaleilta. Vatsan tunnustelua Pikku ei myöskään aristanut. Pikku laitettiin nestetippaan ja se sai suoneen myös antibioottia ja injektiona happosalpaajaa. Istuin Pikku sylissäni Koira-KissaKlinikalla nelisen tuntia eli siihen asti kun paikka meni kiinni. Lääkärit ja hoitajat vain välillä kävivät varmistamassa, että kaikki oli ok. Tuo ripulikohtaus vei kyllä Pikulta nopeasti voimat eikä ollut mitään vaikeuksia pitää sitä paikallaan sylissä. Johankin kävi töiden päälle toteamassa tilanteen ja varottelin häntä kotona odottavasta näystä.

 

Kun Pikun kanssa lähdimme Koira-KissaKlinikalta saimme mukaamme taas uudet lääkkeet. Trikozol (200 mg) 0,5 tablettia kahdesti päivässä ja Promax-probiottivalmiste olivat uusia tuttavuuksia. Kanyyli jätettiin jalkaan siltä varalta, että veriripuli alkaisi uudelleen tai Pikku muuten vaikuttaisi erityisen väsyneeltä, jolloin nesteytystä jatkettaisiin seuraavana päivänä. Pikun kanylointi ei ollut kuulemma ollut aivan helppoa. Ruokaa Pikulle sai alkaa tarjoamaan pieninä annoksina vielä samana iltana. Ihme juttu, mutta Pikku myös söi sille tarjotut pienet muutaman ruokalusikallisen kokoiset ateriat. Pikku oli illan ja koko yön selvästi todella väsynyt ja nukuin sen kanssa työhuoneen lattialla valot päällä.

Yö meni ihan rauhallisesti ja aamulla maistui ruoka (lääkkeet tosin eivät yhtä hyvin). Eniten pelotti se aika, jolloin olimme poissa kotoa. Onneksi päivä ei ollut pitkä ja pääsin kotiin puoli kolmeksi. Oikein pelotti avata ulko-ovi ja katsoa mikä siellä odotti. Johan oli peittänyt yläkerran lattiat sanomalehdillä, mutta sanomalehdet olivat onneksi puhtaat. Ihmeeksi myös kanyyli oli paikallaan Pikun jalassa. Tarjosin taas ruokaa parissa pienessä erässä ja kaikki upposi. Väsynyt Pikku oli kyllä, mutta kuitenkin riittävän virkeä, jottei enää tarvinnut lähteä uuteen nesteytykseen. Johanin tultua töistä otimme ohjeiden mukaisesti kanyylin pois jalasta.

Nyt vain sitten pidämme kaikkia peukkuja ja varpaita sille, että eilinen ei tule toistumaan. Se, mikä veriripulin aiheutti, on hämärän peitossa. Asia voi liittyä aiempaan lääkitykseen (Synulox + Nuelin) tai se voi olla täysin siitä riippumaton. Hemorraginen gastroenteriitti oli diagnoosi ja se voi olla jonkin viruksen tai bakteerin aiheuttama. Yhteyttä keuhkojen tiivistymiin voi vain arvailla, koska verinäytteetkään eivät mitään paljastaneet.

En ole ikinä ymmärtänyt, miten nopeasti koira voi mennä huonoon kuntoon. Mitä jos tuo olisi tapahtunut keskellä päivää, kun olemme töissä?! Olen todella kiitollinen Koira-KissaKlinikan toiminnasta. Saimme apua välittömästi ja Pikusta pidettiin hyvää huolta.

Nuelinia Pikku ei saa vielä tänäänkään, mutta Flixotidea hengitellään normaalisti. Toivottavasti hengitys ei tuosta nyt vaikeudu. Jos Pikku nyt pysyy kunnossa ensi viikon perjantaihin, on sillä edessä BAL Koira-KissaKlinikalla. Silloin toivottavasti saamme vihdoin kuulla, mitä tiivistymät Pikun keuhkoissa ovat. Nyt en uskalla edes ajatella, mitä kaikkea voi vielä tapahtua... Kuten varmaan voi arvata, pesukone on ollut eilen illalla ja tänään kovassa käytössä, kuten myös erilaiset kuurausvälineet. Pikun eiliset tuotokset osoittautuivat tosiaan myöhemmässäkin tarkastelussa käytännössä täysin vereksi ja verihyytymiksi. Mitään vastaavaa näkyä, kuin se mihin makuuhuoneemme ovella törmäsin, en halua kyllä enää ikinä nähdä.