Viime viikko ja alkuviikko säätila oli yhtä sadetta. Näin marraskuussa se tietää myös pimeyttä, märkää ja kuraa eikä lämpötilatkaan ulkona tarpovaa helli. Niksi ja Mando eivät pidä sateesta, mutta pieni märkyys ei niiden menoa haittaa. Toisin on Millin laita. Arvon prinsesa käyttäisi kai epäsuotuisilla säillä sisävessaa, jos sellainen vain olisi. Ymmärrän kyllä toisaalta Milliä siinä mielessä, että mahan kastuminen kylmällä rapavedellä ei varmasti ole aivan herkkua. Millin kävelytyyli on nimittäin sellainen, että koko mahapuoli kastuu vaikka miten varovaisesti kävelisi. Millillä onkin ollut parikin sadehaalaria, mutta molemmat alkoivat olla rikkipuhkikäytettyjä.

Päätin sitten, että kyllä laatuun vain nyt kannattaa satsata ja hankin Karvakorvista Bestis-sadehaalarin. Haalaria ei tehty mittojen mukaan, koska valmiita pukuja oli ties millä selän- ja lahkeenpituudella. Bestis-haalarit eivät todellakaan ole markkinoiden halvimpia, mutta on puku sitten toimivakin. Ei estä liikkeitä mitenkään, ompeleet ja kangas ovat laadukkaita ja mikä parasta nyt ei maha taatusti kastu.

Mannekiini poseeraa alla uudessa haalarissaan. Kuvassa näkyy myös hyvin, miten harmaa vasen kaihi-silmä on. Milli tuskin näkee silmällä mitään.

 

Haalari päällä voi vaikka tanssia!

Nyt sitten näyttäisi siltä, että uusi haalari saa maata ainakin jonkin aikaa kaapissa, kun pakkasukko tuli tiedotusten mukaan joksikin aikaa vierailulle myös tänne Varsinais-Suomeen.

 

Blogin kirjoittamisesta on ollut monenlaista hyötyä. Paitsi että blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana, on blogi tuonut mukanaan myös uusia tuttavuuksia. Yksi näistä on Mandon siskon omistaja ja tietysti Minni-sisko itse. Minnin omistaja löysi meidät alkukesällä päädyttyään tänne blogiin netissä surffailun seurauksena. Siitä lähtien olemme vaihtaneet kuulumisia puolin ja toisin. Kuulumisten vaihtaminen on ollut mukavaa, mutta kuulumisten sisältö on usein ollut vähemmän mukava. Myös Minnillä on epilepsia ja olemme usein vaihtaneet kokemuksia sairauteen liittyen. Minnin omistajan kertomusten myötä olen ymmärtänyt, että Mando on päässyt sairautensa kanssa kuitenkin melkoisen helpolla. Minni sairastui jo 2-vuotiaana ja kohtaukset ovat Mandoon verrattuna aivan eri mittaluokkaa. Lääkityksestä ei ole Minnille ollut apua. Minnin omistaja kuvasi osan Minnin kohtauksesta viime sunnuntaina, jonka jälkeen ensi kerran näin omin silmin mistä on kyse. Video ei ole pitkä, koska kouristelun alettua koiraa on pakko pitää tiiviisti sylissä, jottei se loukkaisi itseään. Niin paha mieli tuli kyllä Minnin puolesta. En edes osaa ajatella, miltä sellaista puolen tunnin kohtausta tuntuu katsella :(