Nopeasti kisakuulumiset. Niksi korkkasi 3-luokan eilen TSAU:n kisoissa Mujusen kahdella radalla. Oli kyllä aika ikimuistoinen kisakokemus... :D

Olimme saaneet tiistaina Elinalta ohjeeksi yrittää lähteä hakemaan nyt vain sitä vauhtia radalle tuloksista piittaamatta. Purina-Areenallakin Niksissä näkyy niin hyvin se, miten epävarmuus kasvaa ja vauhti hidastuu aina sitä mukaa kun häiriötekijöitä tulee lisää. Mujusen eiliset radat olivat molemmat sellaisia, ettei alkuun saanut kunnon vauhtia. Loppusuorien tilalle olisin niin mielelläni ottanut suoran alun. Ennen molempia ratoja ja varsinkin ennen toista rataa Niksi oli aivan intona menossa radalle. Kun sitten meidän vuoro tuli ja marssimme lähtöön Niksiin iski samantien jänskätys. Se ei halunnut istua ja istuttuaan se sivusilmällä yritti katsella taakse yleisöön päin. Se oikea mielentila haihtui myös samalla. Itsestä tuntui, että koira liikkui etanan lailla vaikka itse asiassa videolta meno ei niin pahalta näyttänyt. Ekalta radalta tuli hylkäys väärään suuntaan hypätyn hypyn vuoksi. Katsoin vain, että jaahas, Niksi tulee väärältä puolelta, enkä edes yrittänyt pelastaa tilannetta. Keinu oli kohtuullinen tilanne huomioon ottaen. Iloinen täytyy tietysti olla myös siitä, ettei Niksi kiinnittänyt huomiota tummapukuiseen tuomariin. Kiitokset Meron Jaanalle kuvaamisesta!

Toinen rata onkin sitten se, jonka taatusti muistan pitkään! Kiitos Närhen Niinalle sen ikuistamisesta. Oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun koira oli ihan aidosti ja oikeasti kadoksissa ja olin useamman sekunnin aivan kujalla siitä, mihin kisakaverini hävisi. Rata oli hyppis ja putket oli sijoiteltu erittäin mielenkiintoisesti. Kepit Niksi saatteli loppuun oikein, mutta aivan järkyttävän hitaaaaasti. Radan kolmanteen putkeen Niksi sukelsi ihan vauhdikkaasti, mutta kun menin valmiiksi sitä odottamaan toiseen päähän, mitään ei kuulunutkaan! Niksi ei myöskään tullut toisesta päästä eikä sitä näkynyt missään radallakaan. Videolla näkyy hyvin ohjaajan lievä hämmennys :D Tuomari seisoi radalla aivan rauhassa ja siitä päättelin koiran jääneen putkeen kaffelle. Väärästä päästä Niksi sitten takaisin putkahtikin ja sain yrittää monta kertaa ennen kuin putki vihdoin tuli suoritettua. Matka jatkui kunnes mielenkiintoinen haju yllätti (vai sijaistoiminto?). Loppusuora olikin sitten radan vauhdikkain osuus. Tuloskin järjettömällä yliajalla me muka saatiin, vaikka videolla kyllä näkyy selvästi kolme kieltoa. Juu, ihan ei olla kyllä vielä kolmosluokan vaatimalla tasolla... :D

No ei muuta kuin uutta matoa koukkuun vaan. Taitaa käydä niin, että me saadaan kiertää monet kisat ihan vain kokemuksia keräämässä ja epävarmuutta karistamassa. Tuloksista viis kunhan saisin tuon edes joskus kulkemaan niin kuin tiedän sen pystyvän tekemään. Mitäkähän se seuraavaksi keksii...?