Enää ei ole niinkään pakkasista tietoa, mutta loskasta senkin edestä. Ja se loska ei sitten ihan äkkiä lopukaan... Illat ovat yhä valoisempia ja on niin hienoa, ettei tarvitse metsälenkille lähtiessä enää niinkään huolestua illan pimenemisestä.

Tämä kuva on otettu iltakuuden aikaan kolmisen viikkoa sitten.

Nyt samaan aikaan aurinko mollottaa vielä korkealla taivaalla.

Pakkasten väistyttyä ollaan myös Niksin kanssa päästy aksailemaan. Kuudesta kerrasta neljä on ehditty käymään Elinan jatkokurssia ja kerran viikossa ollaan yritetty käydä omalla hallilla. Tuntuu, että kehitys on juuri tässä vaiheessa huisin nopeaa ja joka kerta huomaa tapahtuneen edistystä. Samaa edistystä ei tosin ohjaajassa näy. Nyt täytyisi nimittäin oikeasti oppia ohjaamaan koiraa!

Rimat on nostettu nyt 20-25 cm:n korkeuteen ja käytännössä kaikki esteet on nyt "korkattu". Viimeisin tuttavuus oli matala harjoituskeinu, jota todennäköisesti tullaan menemään melkoinen tovi ennen kuin mistään oikeista keinusuorituksista uskaltaa edes haaveilla. A:n Niksi suoritti ensi kertaa luvatta ja omin päin ensimmäisellä jatkokurssin kerralla bongattuaan hallin seinustalla olevan esteen. Tuumasi vain, että onpas tämä puomi lyhyt ja korkea ja pysähtyi kontaktille oikeaoppisesti. Kontaktit vetävät sitä muutenkin kuin magneetti - ei ole yksi, eikä kaksi kertaa, kun puomille on karattu omin päin maata "nokkimaan".

Tein kaksi vuotta sitten hankinnan, joka sai uuden tärkeän tehtävän uuden kantajansa päällä. Niksin ihka eka oma takki ja vieläpä seuran väreissä!