Tätä vauhtia seuraava päivitys lienee joskus juhannuksena...?

Tätä Pikun päivitystä olen pantannut, koska tarkoituksena oli kirjoitella yhteenvedonomaisesti koko vuodesta. Koska sitä ei (muka) koskaan ehdi tekemään, täytynee mennä yli siitä mistä aita on matalin. Toisaalta, kun ei huvita, niin sitten ei vain huvita. Motivaation puutteesta tässä onkin kärsitty jo jonkin aikaan. Kai saman voi sanoa lyhyestikin ja vain tärkeimmät pääkohdat poimien?

Pikulla v. 2009 oli kaikin puolin harrastusrintamalla hieno vuosi. Pääsimme pitkästä pitkästä aikaa harjoittelemaan säännöllisesti ryhmässä. Oma varmuus radalla kasvoi ja ehkäpä Pikkiskin jotain uutta sisäisti. Nollia ei napsittu enää aikaisempaan tahtiin, mutta mielestäni niin asian pitikin olla. Rohkeammat suoritukset ja vähemmän iänikuista varmistelua toivat myös epäonnistuneita ratoja. Onnistumiset tapahtuivat kuitenkin aivan oikeissa kohdissa ja tästä osoituksena sija 10. molemmissa arvokisoissa. Realistisesti ajateltuna paremmin ei olisi edes voinut mennä. Syyskuun lopun nollavoitto toi Pikulle lisäksi vielä hyppyvalion arvon (joka vielä tosin odottaa vahvistusta Kennelliitosta) ensimmäisenä rotunsa edustajana. Vuosi päättyi vielä enemmän kuin kivasti Pikun saatua nollavoiton omissa kisoissa itsenäisyyspäivän tietämissä. Tästä viimeksimainitusta tapahtumastakaan en ole saanut aikaiseksi kirjoitella kisaraporttia... :P

 

Alla Pikun "virallinen" hyppyvalioposeeraus. Mukana kuvassa on myös elämän tärkein asia: The Pallo.

The Pallon Pikulle lahjoitti joskus alkusyksystä Seleniuksen Tiina ja se syrjäytti välttömästi kaikki edeltäjänsä. The Pallo osaa myös välkkyä ja piipittää. Se täydellisen suuhunsopiva. Yksinkertaisesti maailman paras!

 

Harrastusrintamalla meni siis kivasti, mutta vielä paremmin sujui Pikun terveysasioiden suhteen. Silmänympärykset tulehtuivat koko vuonna ehkä viitisen kertaa (pitäisi tuota sairaushistoriaakin päivittää, jotta näissä pysyisi mukana) ja tassut vaivasivat muutamaan otteeseen. Tästä voinee kiittää paljolti ATT:n loistavaa hallia ja sen pölyttömyyttä. Heinäkuun helteiden kostea sää aiheutti ikävän ongelmat kainaloihin ja se tapahtui juuri MM-karsintojen aikaan. Tuo viikko olikin terveysasioiden suhteen vuoden surkein, kun reseptilääkkeitäkään ei oikein voinut käyttää.

Pikun hyvä ihon kunto lienee syntynyt seuraavien tekijöiden yhteistuloksena: siedätyshoito, säännölliset pesut ja muut tökötit, sopiva ruokavalio, pölytön ympäristö ja talvella pipon käyttö. Puuttuukohan tuosta jotain? Täytyy toivoa, että näillä mennään onnistuneena myös nyt alkanut vuosi.

Nollakelissä ei pipoa käytetä, mutta yhtään kylmemmällä aina. Kauniit eivät korvat ole, mutta eivätpä enää korvan palat tipu ja veri lennä!

Alkanut vuosi toi itselleni pakkaskelien mukana myös lähes täydellisen kiinnostuksen puutteen harrastuspuolen tapahtumiin. Tänä vuonna olen käynyt Pikun kanssa hallilla vain kolmesti tekemässä lyhyen n. 15 minuutin treenin. Yksissäkään ohjatuissa harjoituksissa emme ole käyneet, mutta valtaosa keskiviikoista on myös ollut aivan liian kylmiä moiseen. Pakkasrajana pidän meillä nimittäin -5 astetta eikä asiaa auta oikein sekään vaikka hallissa olisi lämpimämpää. Myöskään ainoaankaan kisaan en ole ilmoittautunut, vaikka ATT:kin lupaa kisoiksi lämpimän hallin. Juoksupyörän kun vielä joku kehittäisi koirille sopivaksi, niin silloinhan voisi koirankin lämmittää vähän pienemmässäkin lämpimässä hallissa. Kun sitä ei ole, saa nämä seuraavatkin omat kisat helmikuussa jäädä väliin. Jospa sillä aikaa löytyisi myös se kadonnut motivaatio...?