Tulevaa ennakoiden kävin viime viikonloppuna TSAU:n kisoissa ostamassa ja Niksille kisakirjan ja mittauttamassa sen jo valmiiksi. TSAU:n uusittu iso ja entistä kaikuvampi halli osoittautui Niksille jännittäväksi paikaksi. Ensimmäiset viisi minuuttia se lähinnä vain haukkui hallissa oleville ihmisille (lähinnä niille tummapukuisille) ja häntäkin oli alkuun enemmän alas- kuin ylöspäin. Hetken kuluttua Niksi kuitenkin alkoi tottumaan paikan menoon ja tuttujen ja tuntemattomien tarjoamat namit maistuivat. Itse mittaus sujui yllättävän helposti. Samalla kun Seleniuksen Tiina syötti Niksille namia, pidin minä kiinni ja tuomari (Luomala) tuli mittatikkunsa kanssa mittaamaan. Niksi ei edes huomannut koko toimitusta ja tuomarin kopelointia, niin hyviä olivat Tiinan namit. Sitä ollaan nyt sitten virallisestikin minejä! Olin tyytyväinen, etten ollut ahneuksissani ilmoittanut Niksiä jo noihin TSAUn kisojen ykkösluokkaan hyppyradalle. Uskon nimittäin, että rata olisi ollut melkoisen hyytynyttä menoa. Oltuamme katsomossa pidempään Niksi kyllä relasi ja ulkona tehdyt kepit sujuivat oikein kivasti. Sisällä hallissa se lopulta änkesi väkisin kahden sille tuntemattoman ihmisen syliin namien toivossa. On tuo ylenpalttinen ahneuskin vaan toisinaan hieno ominaisuus.

Jotain erityistä Niksille on kyllä tässä parin viimeisen viikon aikana tapahtunut. Jo viime viikon Elinan treeneissä ja erityisesti tällä viikolla Niksi on taas alkanut löytämään itsestään sen kaasuhanan, joka on viimeiset ajat ollut kateissa. Elinan hyvien ohjeiden mukaan Niksiä on ennen rataa/radanpätkää kuumennettu ja tällä on ihan takuuvarmasti osuutta asiaan. Se ei silti selitä sitä, miksi virtaa on aiempaa enemmän myös kotona. Viimeisen reilun viikon aikana Niksi on omissa oloissaan paloitellut pari tyhjää munakennoa, videokameran kasetin kuoret, kamman ja minun fleece-takkini taskun. Vielä suurempi määrä tavaroita on otettu sen suusta pois ennen kuin paloittelu on suoritettu. Osa näistä pienistä tuhotöistä on tehty niin, että ainakin toinen on ollut kotona, joten en usko, että kyse on mistään eroahdistuksesta. Niksi myös nykyään hyppii suorilta jaloilta keittiön pöydälle aina kun silmä välttää. Tuollaistakaan kukaan muu ei ole koskaan keksinyt tehdä. Väistämättä on tullut mieleen, että onko sillä ollut juoksujen jälkeen vähän valeraskautta, joka nyt olisi sitten helpottanut. Nisätkin olivat hieman turvoksissa tuossa vähän aikaa sitten, enää eivät oikeastaan ollenkaan. No, onpahan taas yksi hyvä syy leikkauttamisen puolesta.

 

Kävimme perjantaina TSAU:n epiksissä mölliradalla. Olin päättänyt, että palkkaan koiraa kesken radan, jos se vaikuttaa jännittyneen hyytyneeltä. Radan katsomo- ja odottelualue oli todella ahdas ja Niksiä jänskätti jälleen heti halliin tulomme jälkeen. Eipä tarvinnut kuitenkaan radalla palkata, vaan Niksi meni mukavan vauhdikkaasti koko radan. Yksi rima tuli alas niin, että se tippui vasta hieman jälkikäteen. Kontakteja emme ole treenanneet (keinua lukuunottamatta) taaskaan vähään aikaan lainkaan, mutta puomilta tuli silti ihan nappisuoritus. A:n jälkeen Niksi jäi haistelemaan, että eikö namia tosissaankaan ollut heitetty ja loppuradan ohjauskin meni siinä kohtaa vähemmän tyylikkäästi. Silti olin ihan älyttömän tyytyväinen tuohon suoritukseen. Kokemusta, sitä Niksi tarvitsee ja uskon, että hyvä tulee. Ai niin ja mielenkiintoinen yksityiskohta tuli ilmi episten jälkeen. Olin lähdössä TSAU:n hallilta, kun huomasin, etten löydä autonavainta enää mistään. Muistin laittaneeni avaimen taskuun ja tavaroita ja taskuja penkoessani sitten huomasin sen Niksin askaroiman ison reiän fleece-takin taskussa. Kiitos vaan Niksi oikein kovasti kivasta yllätyksestä!! Onneksi joku ystävällinen ihminen oli löytänyt pihalta tai hallista avaimen ja vienyt sen ilmoittatumiseen. Säikähdyksellä siis selvittiin, eikä tarvinnut jäädä sateeseen miettimään kotiinpääsyä.

Ensi sunnuntaina olemmekin Niksin kanssa tosipaikan edessä, koska edessä ovat ekat viralliset kisat ATT:lla hyppyradalla. Olen ajatellut niin, että ne kisat mitkä tämän loppuvuoden aikana kisaamme, tehdään ihan kokemusten kartuttamiseksi. Olen ajatellut ilmoittaa Niksin useammalle hyppyradalle siitä huolimatta, vaikka joku rata nollana onnistuttaisiin suorittamaankin. Jos keinu alkaa loppuvuodesta sujumaan, ilmoitan sen ehkä jollekin agi-radallekin vielä tänä vuonna. Ykkösluokka on oikea paikka kokemusten keräämiseen ja mitään suurta kiirettä ei nousunollien kanssa pidetä. Mietitään niitä sitten paremmin vasta ensi vuonna. Sinne ykkösiin kun ei kuitenkaan sitten koskaan enää pääse takaisin, kun ylempiin luokkiin nousee. Hassua silti ajatella, että meidän pentu on jo näin iso! :)