Viikosta ei tullutkaan ihan sellainen kuin olin odottanut. Tiistaina Pussikoirien kentällä alkoi paleltaa lisävaatetuksesta huolimatta. Myöhemmin illalla olo oli kuin katujyrän alle jääneellä, joka lihasta särki. Vaikka kuumemittari oli yöllä näyttänyt 38, päätiin silti "urheasti" lähteä töihin Finrexinin voimalla. No, kyllähän sen tiesi mitä siitä seurasi. Kuume ei ainakaan laskenut ja keskiviikkoiltana mittari heilui reilussa 38,5 asteessa. Siitäs sain! Kannatti tosiaan olla urhea työn sankari :P Olinkin töistä sitten pois sekä eilisen torstain että tänäisen perjantain, eikä tauti tunnu vieläkään hellittäneen. Rattoisa viikonloppu tulossa peittoihin hautautuneena....

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sen olin kuitenkin päättänyt, että eläinlääkärikeikka tehdään Pikun kanssa vaikka sitten pää kainalossa. Niin kauan olin sitä käyntiä odottanut, etten todellakaan halunnut lähteä aikaa enää siirtämään. Ketomexin ja Finrexinin voimalla ajelu meni helposti, eikä kyllä yhtään kaduta lähtöpäätökseni.

 

Eilen siis lähdettiin ajelemaan Mevetiin Pikun kanssa Millin jäädessä Annelin ja Pertin seuraan. Mevet löytyi helposti ja paikka olikin paljon pienempi mitä olin odottanut. Meidän aika oli puoli seitsemältä, mutta sisälle päästiin tunnin myöhässä. No, hyvää kai kannatta vähän odottaakin, ajattelin. Ja niin kyllä kannatti! Leena Saijonmaa-Koulumies otti ensimmäiseksi tarkasteluun Pikun sairaushistoriasta tekemäni kansion teksteineen, kuitteineen ja kuvineen. Vaikka itse sanonkin, niin oli kyllä hyvä, että jaksoin nähdä asioiden kokoamisen ja niiden kirjoittamisen vaivan kesällä. Oltiin vastaanotolla yli tunti (paikka meni kiinni klo 20, ja ulkona pihalla oltiin klo 20:40), joten Saijonmaa-Koulumies paneutui kyllä kiitettävästi Pikun tapaukseen. Kysyi vielä lopuksi, että olisiko vielä muuta mitä haluaisin kysyä. Ihanaa, kun tuli tunne, ettei ole vain liukuhihnapotilas (tai siis Pikku ole).

 

Mitä sitten lääkäri sanoi? Ensimmäiseksi täytyy kai mainita tärkein: Saijonmaa-Koulumies oli sitä mieltä, että siedätyshoito kannattaa aloittaa. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, ettei koivun kukinnan aikaan tehdyt allergiatestit välttämättä paljasta allergiaa. Pikullehan sekä iho- että veritesti on tehty toukokuussa. Olen ollut tähän asti siinä luulossa, että varsinkaan veritestille ajankohdalla ei ole väliä. Ulkoilman allergeenit olisi kuulemma hyvä testata syksyllä ja se me sitten kyllä tehdään. Aika varattiin lokakuulle syysloman aikaan. Tämä ihan siis vain siksi, että siedätykseen saataisiin mukaan kaikki mahdollinen, kestäähän se kuitenkin mahdollisesti koiran koko loppuiän.

 

 

Toinen tärkeä asia oli Pikun korvalehdet. Olin koonnut kansioon kuvia eri vuosilta, ja niistä näki miten maalis huhtikuun vaihteessa -06 korvalehtien reunat vain alkoivat tippua. Vaskuliitti-diagnoosin hänkin antoi, mutta nyt me saatiin mukaamme resepti lääkkeelle, jota Pikkun ei olla testattu ja jonka pitäisi olla tehokas. Lääke on nimeltään Protopic 0,1% jossa vaikuttavana aineena on takrolimuusi. Voide on alunperin ollut käytössä ihmisten vaikeassa atopiassa ja Saijonmaa-Koulumies sanoi itsekin käyttäneensä lääkettä omaan pahasti atooppiseen ihoonsa. Voidetta sivellään nyt tästä päivästä alkaen kaksi kertaa päivässä kahden viikon ajan. Saijonmaa-Koulumies antoi jopa oman s-postiosoitteensa johon pyysi laittamaan valokuvan korvien tilanteesta kahden viikon päästä. Hän vaikutti olevan varma, että tapahtuisi selvää paranemista. No, sitä minäkin toivon! Voide ei ollut todellakaan halvimmasta päästä; lähes 53€ maksoi 30g tuubi. Onneksi koira on pieni, joten tuubi varmasti kestää. Hän sanoi tuosta Protopicista vielä senkin, että sitä voi varovasti laittaa silmänympäryksiin silloin kun ne alkavat mennä pahaksi. Oftan Dexa-Chlora-tippoja hän ei enää käyttäisi, mutta voidetta mahdollisesti kyllä.

 

Nyt erityisesti kesällä alkaneeseen tassuongelmaan Saijonmaa-Koulumies sanoi, että todennäköisesti Pikulla vain on niin ohut ja herkkä iho, ettei se kestä samoin kuin terveen koiran. Osansa on varmasti tehnyt myös kaikki ne ihoa ohentavat kortisonivalmisteet, joita Pikun elämän varrella on käytetty.

 

Ruokavaliostakin keskustelimme sekä ihon muista ongelmakohdista (kainalot, nivuset, kaulan karvaton läntti jne). Ainakaan vielä hän ei tehnyt muutosehdotuksia ruokavalioon, mutta aion kyllä jatkossa olla avoin ruoan muuttamisellekin. Atopican käytöstä lääkkeenäkin puhuimme, mutta kun sanoin pitäväni sitä viimeisenä keinona, sanoi hänkin ettei vielä ainetta kokeilisikaan. Helpotti kuulla, ettei ell:n mielestä Pikulla ole mitään varsinaista autoimmuunisairautta, vaikka kyllähän tietysti tuo vaskuliitti sen suuntainen vaiva on. Pikulla siis on toivoa ja sitä kannattaa hoitaa, se oli tärkein tieto tuolla reissulla. Selässä vielä alkukesästä olleet karvattomat läikät (joita nykyään tuskin enää edes näkee), voivat olla kontaktiallergiasta (nikkeli) johtuvia tai sitten ihan hihnan lukon aiheuttamaa ärsytystä. Läikäthän poistuivat vähitellen kun laitoin lukon ympärille suojan.

 

Mukaan saatiin vielä lääkärintodistus huomisia kisoja varten (eläintenhoitaja tosin oli kirjoittanut lappuun akiliti :D ). En kyllä olisi kisoihin voinut oman kuumeeni takia huomea lähteäkään, joten asia ei niin harmita. Piirimestaruuskisat jäävät nyt tältä vuodelta väliin, mutta nyt voi kuitenkin elätellä pientä toivoa, että kisoja olisi tulevinakin vuosina Pikulla edessä. Pian laitetaan Protopicit ekan kerran korviin ja sitten vain aletaan odottelemaan missä vaiheessa vaikutusta alkaa tapahtumaan. Laitan tähän kuvan tänäisestä tilanteesta, korvathan eivät nyt ole ollenkaan niin pahat kuin mitä ne olivat esim. viime syksynä tai vielä keväällä.

 

 

Tuosta kuvasta tosin ei näy, että haava-korvan pää on käpristynyt ja taipunut hieman eteenpäin. Täytyy kuvailla lisää huomenna jos oma pää on yhtään selkeämpi. Nyt painun levolle ja taidan ottaa tuon toisen sairaslomalaisen kainalooni :)