Hellettä riittää, vähempikin riittäisi!

Käsittämätöntä miten harvoin sitä tulee käytettyä tuota lähintä lampea viilentymiseen. Eilinen oli poikkeus. Päätin, että nyt mennään kyllä uimaan punkkiaineiden tehon menettämisen pelosta huolimatta, kun Milli kerta rantaan veti.

Milli ei houkutteluja tarvinnut. Sinne se pulahti lelun perässä kuin vanha tekijä, vaikka uintitekniikka sillä ei kovin kummoinen olekaan.

Vesi roiskuen uimalelun perään....

 

Keskittynyt ilme. Lelu tuli kuitenkin pelastettua!

 

Niksi ja Mando olivat huomattavasti epäilevämmällä kannalla.

 

Tää vesi on kyllä aika märkää...

 

Koska Niksi heitti talviturkkinsa jo aiemmin mökillä (hyppäsi itse veneestä pelastusliivit päällä, luuli kai että veden päällä voi juosta...), päätin, että kyllähän juniorin pitää kokeilla uimista ilman liivejäkin. Ties koska se saa päähän loikata vaikka laiturilta veteen...

Ja kyllähän Niksi uida osaa ja vieläpä ihan vetävällä tyylillä.

 

Niksi kävi keskiviikkona tutustumassa fysioterapeutin käsittelyyn. Olin varannut ajan jo aiemmin, mutta Milli sitten käytti ajan toukokuussa. Niksin mielestä vieraan tätin kopelointi oli varsinkin aluksi melkoisen epäilyttävää puuhaa. Niksi antoi kyllä lopulta käsitellä itseään (ja selvästi pitikin siitä), mutta vapaaehtoisesti kyljelleen se ei suostunut. Nina Herpala yritti lohduttaa, että ehkäpä tämä Niksi aiempaa suurempi epäluuloisuus vieraita kohtaan on vain ikäkauteen liittyvää ja siten ohimenevää. Sopia toivoo... Fysioterapeuttikäynnit kun todennäköisesti tulevat tarpeeseen myöhemmin varsinkin, jos tuo yksi ei osaa alkaa yhtään säännöstelemään vauhtiaan. Forssassa käydessä Niksi muutaman kokeilukerran jälkeen alkoi juosta eräitä hyvin jyrkkiä vintin rappuja tuosta vain edestakaisin. Samoja rappuja ei Milli eikä edes Pikku aikoinaan ikinä suostunut kapuamaan. Ninan mielestä Niksin olisi syytä kehittää kehonsa syviä lihaksia ja saimme siihen muutamia ohjeita. Niinpä tuli ostettua Niksille myös ovaali jumppapallo, jonka käyttöä nyt harjoittelemme. Niksi tosin nousi omatoimisesti pallon päälle jo ensimmäisellä kerralla. Palloon olisi myös ollut tosi kiva saada reikä...

Kurjempiakin uutisia. Mando sai kesäkuussa yhteensä kolme epilepsiakohtausta, joista kaksi viimeisintä tulivat vain päivän väliajalla. Soitin KoiraKissa-Klinikalle ja kuten olin arvellutkin, tällä kohtausvälillä täytyi sitten jo aloittaa epilepsialääkitys. Onneksi Mandolta otettiin toukokuussa verikokeet, joten resepti saatiin helposti ilman Mandoa stressaavaa lääkärikäyntiä. Aloitin lääkityksen vasta eilen, koska halusin olla kotona. Nyt menee sitten 1/2 tabletti 30mg Barbivetia aamuin illoin ja kahden kuukauden päästä on kontrolli. Kahta viimeisintä kohtausta tuli jälleen myös kuvattua. Aika normaalitapauksia olivat, mutta ehkä kohtausten luonne on kyllä hieman muuttunut. Enää ei tule selviä useita aaltoja vaan kohtaus on enemmän yhtä ja samaa aaltoa ja kohtauksen loppua on vaikeampi hahmottaa, koska hoipertelua ja sekaisuutta kestää kauemmin. 26.6. oltiin kotona, 28.6. mökillä. Kun yksi ilta (yö) aloin videoita purkamaan, sain laitettua esille myös tammikuun kohtauksen, joka oli sieltä kurjemmasta päästä. Videoita laittaesa jo hieman unenpöpperössä tuli sitten aivan väärä päivämääräkin videon alkuun. Kannattaisi joskus tehdä nämä siirtopuuhat ihmisten aikaan, heh.