Tulihan se talvikin sitten viimein. Huomasin reilu viikko sitten, ettei Niksillä ole yhtään ainutta omaa takkia, joka olisi sen mittojen mukaan tehty. Ihan hyvinhän nuo muiden takit ovat menneet, mutta selkäosa on monessa hieman liian lyhyt eikä suojaa mielestäni tarpeeksi selän takaosaa ja takajalkoja. Enää ei ole sitä ongelmaa, tänään postista tuli Niksille uusi mittojen mukaan tehty takki.

Suomessa on monta koirien vaatteiden valmistajaa ja kokemusta on useammasta eri valmistajasta ja mallista. Erilaisia takkeja ja haalareitahan meille on vuosien varrella kertynyt useita ja osa on oikeastikin jo puhkikuluneita runsaan käytön johdosta. Tilasin Niksin takin Dog Wearista eikä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Mittojen mukaan tehty takki tuli viikossa, oli käsittämättömän edullinen ja tietysti mikä parasta, on aivan täydellinen! Takissa on lämmin teddyvuori ja toivoin korkeaa kaulusta. Väriksi valitsin punaisen, ettei Niksiä enää luultaisi urokseksi :) Punainen väri ja sievä rusetti(!) kauluksessa eivät varmasti ohjaa vastaantulijoita harhaan sukupuolen suhteen. Kaulus on aivan loistava siksikin, että sen voi noistaa korvien suojaksi. Kyllä nyt kelpaa viipottaa hangessa!

Niksin elämässä uutta ei ole ainoastaan takki, vaan myös harrastus. Samana viikonloppuna takkitilauksen kanssa sain (taas) päähäni, että tämä alkuvuoden agikurssiton aika pitää käyttää jotenkin hyväksi. Niksi käy välillä (eli usein) sen verran kierroksilla energiaa pursuten, että siksikin ajattelin keksiä sille tekemistä. Olin ajatellut jotain perustottelevaisuuskurssia tai möllitokokurssia, mutta laitettuani kyselyä Keskievarin Nooralle vapaista kurssipaikoista, hän ehdottikin rallytoko-kurssia. Katsoin YouTubesta pienen rallytoko-pätkän ja sen perusteella ajattelin, että kurssi voisi olla kokeilemisen arvoinen. Hanna Hautamäen pitämä kurssi alkoi viime torstaina ja kestää yhteensä viisi kertaa. Menin ilman mitään ennakko-odotuksia ja yllätyin tosi positiivisesti. Sehän on hauskaa! Juuri sellaista mitä tähän väliin tarvittiinkin, ei mitään pingottamista ja tarkkaa säätämistä vaan enemmän sellaista hauskanpitoa koiran kanssa. Niksilläkin tärräsi leuka lähes koko ajan :)

Positiivisilla uutisilla jatketaan. Mandon Barbivet-annos on nyt vajaan viikon ollut se alkuperäinen  1/2 tabl. kahdesti päivässä (+ kaliumbromidi ja gabapentiini). Kaikesta voi päätellä, miten vahva ja kurja lääke tuo Barbivet on ollut. Mando nimittäin on taas lähes oma itsensä. Pidätyskyky on palannut, hoippuminen ja zombiemainen olemus on lähes kokonaan kadonnut  ja jäljellä sivuoireista on melkein enää vain lääkkeenannonjälkeinen väsymys ja runsas (muttei tolkuton) juominen. Tämä sivuoire on kuitenkin niin pientä siihen, mitä joulukuussa ehdimme näkemään. Kun nyt vaan kohtaukset pysyisivät poissa...