Pari päivää kotona ja sitten taas menossa... Tässä muutamia päiviä sitten jaoin lauman kahtia ja jätin "isot" kotiin isännän seuraksi. Lähdin siis reissuun mökille ensimmäistä kertaa ihan vain Niksin kanssa kaksisteen. Niksin kanssa on rentouttavaa matkustaa. Siinä kun Milli ja etenkin Mando meuhkaavat ja stressaavat joka pysäystä (ja Mando etenkin lähtötilanteita), ei takakontista kuulu pihaustakaan, kun Niksi on siellä yksin. Vähän Niksi on ollut "orpo piru" yksinään, mutta kyllä kunnon vauhdit saa yksinäänkin. Mikä parasta, kukaan muu ei ole kärkkymässä lempileluja.

 

Niksi suhtautuu myös ihmeen lunkisti yksinjäämisiin. Ei meteliä, vouhotusta tai rikottuja paikkoja - ainakaan vielä. Toisaalta tämä itsenäinen asenne näkyy siinä, että Niksi kovin mielellään lähtisi saaren tutkimismatkoille vähän pidemmällekin. Myös kaikki elävä kiinnostaa, hyttysiä napsitaan ilmasta ja lintupaistikin maistuisi, jos sellaisen kiinni saisi. Niksissä on monta Pikkumaista piirrettä, mutta myös eroja. Lapset ovat Niksistä epäilyttävää sakkia, mutta toisaalta kova saunoja tästä tytöstä on kehittymässä.

Avaa jo!

 

Loikkaus lauteille ja levyksi.

 

Siinä missä Milli haluaa ulos saunasta heti, kun kuumuus pistää läähättämään, Niksi ei vielä luovuta. Lääh, lääh, löylyä lissää! Ja taas se kuuluisa järjen valo näkyy loistavan...

Hörppäys kauhasta järvivettä (jostain syystä se tuntuu maistuvan paremmalta kuin tavallinen hanavesi), kyljen vaihto ja taas jatkuu...

Sain sovittua paikallisen koiraseura JKF:n kanssa niin, että maksamalla jäsen- ja kesämaksun ja olemalla yksissä epävirallissa kisatöissä saan käydä harjoittelemassa nyt kesän aikana heidän esteillään. Esteet ovat tosin kontissa ja varastorakennukessa, joten ihan vain muutaman esteen juttuja päästään treenaamaan. Silti tuo on sikäli hyvä homma, että pääsemme esteitä ihmettelemään edes vähän useammin, kotimaisemissa kun ei kuitenkaan tule paljoa oltua.