Jälleen on kesäloma muisto vain, pian viikko jo töitä painettu.

Viimeinen lomaviikko kului mökillä. Ajeltiin Pietarsaareen niin, että ehdin ottamaan Niksin kanssa osaa JKF:n epiksiin. Muutama kerta ehdittiin käymään juoksujen jälkeen omalla hallilla ennen epiksiä. Koko kesän olen panostanut lähinnä vain keppien ja keinun opetteluun. Kepit alkavatkin olla hyvässä jamassa, Niksi osaa nyt pujotella itsenäisesti koko kepit siitä huolimatta, millä puolella itse olen. Keppien sisäänmenoihin eri kulmistakin olen tyytyväinen. Tietysti virheitä sattuu, mutta ihmeen nopeasti tuo otus on tajunnut keppien idean. Toisin on keinun laita... Pamaus ei ole enää ongelma ja keinun liikkeeseenkin Niksi on siedättynyt jo kohtalaisesti. Nyt pitäisi sitten löytää se palava halu keinulle, jotta nopea keinusuoritus ylipäätään olisi mahdollista. Onneksi tuo koira on ahne :)

Epiksisistä pari sanaa. Itseltä meinaa unohtua, että Niksi on kuitenkin vielä hyvin kokematon kaveri. Epiksissä osallistuimme molemmille mölli-radoille (helppo hyppyrata ja tavis agimöllirata). Ihmettelin ennen hyppyradalle menoa, miksei Niksi suostu istumaan hiekalle. No, ei kai se istu, kun hiekka oli sateen jäljiltä vielä aivan märkää... Ennen seuraavaa rataa sitten palkkasin useasti sekä märällä hiekalla että ruoholla istumisesta ja persaus menikin huomattavasti nopeammin alas seuraavalla radalla. Pitäisi siis muistaa, että Niksi tarvitsisi myös kokemusta erilaisissa sääoloissa treenaamisesta. Niksi ei ole koko elämässään montaa kertaa ulkona treenannut, koska itse tykkään niin kovasti meidän hallista. Molemmilla radoilla Niksin vauhti oli hidas ja se selvästi vähän arasteli vieraita esteitä. Nauratti, kun A:n päällekin piti pysähtyä vähän maisemia ihailemaan :D En ole noihin muihin kontaktiesteisiin panostanut aikoihin, kun keinu on ollut niin kovasti työn alla. Agiradalla oli myös pöytä(!), jota Niksin kanssa ei ole harjoiteltu kuin muutama kerta Elinan treeneissä. Kyllähän se sinne pöydälle hyppäsi, kun vähän kannusti. Paljon on opeteltavaa!

Joka tapausessa molemmat radat olivat nollia ja möllikoirien nopeimpia, joten palkintojenjakoon päästiin peräti kahdesti. Radat kuvasi Marie-Louise Björndahl, kiitos hänelle!