Ensimmäinen kunnon sadepäivä mökillä. Aikaisempina päivinä ollaa ollaan grillailtu ja syöty, saunottu ja tehty pihahommia porukalla. Siellä missä puita pilkotaan tai muuten käsitellään löytyy apuvoimina takuuvarmasti yksi punainen pieni mies. Pihalla onkin siellä täällä Mandon valmistamaa puusilppua (sytykettä?) ja kuorittuja keppejä (makkaratikkuja?). Milli ottaisi mielellään kaikki kivat kepit Mandolta, jos Mando ei vain juoksisi karkuun. Toisaalta usein riittää vain tuima katse ja Mando luovuttaa kepit suosiolla meidän itsevaltiaalle. Akkavalta se olla pitää!

Mando on aina valmis leikkimään. Pallon perässä juostaan vaikka keskellä yötä, mutta ei sitä palloakaan ihan kaikkialta noudeta: "Oho, pallo yli laidan! Viittisiks vähä jelpata?"

Yksi omituisimmista Mandon tavoista on käyttää ihmisiä tuolinaan. Jos istuu esimerkiksi pöydän ääressä jalat ristissä, ei tarvitse kauaa istua yksin. Mandokin haluaa osallistua, istumisen suunnalla ei niin väliä.

Siis joko näin

tai näin

 

 

Milli on erikoistunut halailemaan. Lähes kaikki kääpiöpinserit kai tykkäävät halailusta, mutta Milli on kehittänyt oman tukehduttavan tyylinsä. Parasta Millin mielestä on, jos halailun kohteen kaikki ilmanottoaukot on tukittu karvaisella koiran kaulalla tai poskella. Tässä uhrina isäntä, joka pahaa-aavistamattomana oli nokosilla riippukeinussa:

 

Milli tykkää olla sylissä, mutta toisinaan sillä saattaa kenties olla myös jotain takaa-ajatuksia(?)

 

 

Tyynenä kesäiltana ympärillä inisevät hyttyset ja pörisevät kärpäset kai harmittavat suurinta osaa mökkiläisistä. Meidän Pikkis on toista maata! Olenkin miettinyt kuinkahan monta prosenttia sen kesän ruokavaliosta koostuu hyönteisravinnosta.... Nam nam!