Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen syksyä, että viikot ne vaan vierähtää huomaamatta. Arkipäivät menee tosin kyllä huomattavasti hitaammin kuin viikonloput. Nytkin sunnuntai-iltana ei edes huomaa mitään viikonloppua olleen, justhan vasta se alko!

Torstaina iltapäivällä ajeltiin poikkeuksellisesti hallille, kun Forssan suunnasta tultiin. Ajattelin, että kai se on pakko vähän enemmän yrittää agiliitoa harrastaa, kun kisatkin on tulossa. En olisi kuitenkaan ehtinyt illan treeneihin, koska oli tuota muuta työhommaa sen verran paljon. On kyllä jännä nähdä ensi sunnuntaina minkälaista tulosta tämä uusi innostava treenitapa on saanut aikaan. Käsissä voi olla vaikka täyskatastrofi. Ainakin Pikulla oli jälleen kova kiire halliin, eikä se pyrkinyt yhtään omille hajupoluilleen. Niin kauan kun pallo on taskussa, olen minä lähipiirin kiinnostavin olento. Harmittavan pölyinen vain tuo TSAU:n halli kuitenkin on. Pikku tosin sai silmiinsä koko viikon Oftan Dexa-Chloraa, joten pahimmilta jälkikutinoilta selvittiin varmasti ihan senkin vuoksi. Tuleva viikko pitäisi sitten selvitä ilman mitään vahvempia droppeja. Pikun vammakorva on nyt tullut parempaan kuntoon kuin moniin aikoihin. Toki kärki on kuiva, mutta rupikohdan irrottua paljastui kerrankin uutta tervettä ihoa. Kun nyt tilanne vain säilyisi tällaisena, niin olisi se hienoa.

Torstai-iltana huomasin Millin peräpään punoittavan todella ikävän näköisesti. Samalla se pyrki jakuvasti nuolemaan "toosaansa". Kokeiltiin sitten ensin juoksuhousuja jalkaan, mutta kun se ei estänyt kiilakuonoa, oli pakko laittaa torvi päähän. Ihme juttu, mutta Milli ei oikeastaan pelännyt tötteröä lainkaan kuten silloin joskus kun sitä on huvikseen päähän soviteltu. Ei Milli tietenkään tyytyväinen tilanteeseen ollut, ilmekin sen kertoi. Bepanthen se näytti tähänkin vaivaan parhaan avun tuovan, on se vaan loistovalmiste! Toistaiseksi on aivan mysteeri, mikä moisen punoituksen sai aikaan.