Lomalaisten kuulumisia

Mökilläkin tuli taas pyörähdettyä koko nelijalkaislauman kanssa. Niksi pysyy mökkipihalla kohtuullisen kiitettävästi varsinkin, jos sillä on joku isommista seurana. Luoksetulokin sujuu käskystä yleensä esimerkillisesti. Toisaalta, jos Niksi haistaa tai näkee jotakin kovin kiinnostavaa, tuntuu aivan kuin pentu olisi kuuro :P Varmin tapa saada pentu palautumaan sallitulle alueelle on alkaa leikkimään jonkun muun kanssa. Niksi haluaa aina olla menossa mukana ja kunnon leikki (ainakin toistaiseksi) vie voiton mielenkiintoisista kielletyistä paikoista kuten vaikkapa naapurin pihasta.

Niksi on jo monessa seikassa osoittanut olevansa aito kääpiöpinseri. Vesisade esimerkiksi ei kuulu lainkaan suosikkeihin eikä myöskään märkä nurmikko. Miten sitten ratkaista ongelma, kun hädän tullen on vesisateellakin pakko mennä asioille ulos? No, mennään tietysti kakille talon alle ja niin tassut säilyvät kuivana! Niksin mielestä loistoidea, mutta minun mielestäni ei niinkään. Onneksi pötköt ovat pieniä ja talonalunen korkea ja siten hyvin ilmastoitu joten hajuhaittoja ei syntyne.

Pikusta en ole vähään aikaan kirjoittanut mitään. Mitään muutosta ei mielestäni ole tapahtunut mihinkään suuntaan, ainakaan parempaan ei mielestäni viimeisen kuukauden aikana ole menty. Usein tosin mietin, että enkö vain havaitse muutosta, koska onhan Pikku aivan täysin eri koira kuin vuosi sitten. Tuntuu niin hassulta ajatella, että vuosi sitten kisasimme täysillä arvokisoissa ja nyt vain köpötellään ja vietetään hiljaiseloa. Pentu on niin eläväinen ja sen rinnalla Pikku tuntuu vanhukselta.

Joinakin päivinä Pikun käytös on herättänyt enemmän huolestusta. Usein se ei esimerkiksi yski, mutta yskimistä kuitenkin silloin tällöin tapahtuu. Toisinaan hengitys kuulostaa vaikeammalta, toisinaan taas melko normaalilta. Ajoittain Pikku myös näyttää liikkuvan jotenkin vaikeasti, mutta vähän ajan päästä taas melko normaalisti. En ole osannut oikein paikallistaa, mistä tuo huono liikkuminen johtuu. Mahdollisia selityksiä asialle voi olla useita, joista yksi on lihasjumit esim. selässä. Pikku hengittää niin täysin eri tavalla kuin normaali koira ja vatsalihakset joutuvat jatkuvasti koville. Kai sellainen voi lihakset jumiin vetää? Pikku on myös paininut Niksin kanssa usein ja päätin aiemmin viikolla, että hommaan tulee nyt tauko samoin kuin kaikkiin takaa-ajoleikkeihin esimerkiksi mökkipihalla. Rauhallisia hihnalenkkejä olemme tehneet säännöllisesti, mutta pitkille lenkeille en Pikkua ota mukaan. Parhaita lenkkejä ovat sille varmasti ne, joilla se saa olla irti ja liikkua omaan tahtiinsa. Ymmärrän kyllä senkin, että huono liikkuminen voi johtua myös Pikun sisuskaluja painavasta kasvaimesta. Se mikä on omituista, Pikun turkista on tullut aivan pehmeä. Karvanlaatu on aivan toista kuin koskaan aiemmin. Iho on ollut hyvä pitkään, mutta selvästi kesän kosteus ja lämpö yhdessä eivät ole hyvä yhdistelmä. On se niin hassua, että kun yhden asian saa kuntoon, pettää terveys jossakin muussa. Epäreilua, sitä se on.

Vastapainona monen mukavan asian menettämisestä olen yrittänyt ottaa Pikun mukaan automatkoille aina kun se vain on mahdollista. Oma boksi on Pikun mielestä paras paikka ja tärkeintä sille ei tunnu olevan matkan määränpää vaan se, että saa ylipäätään olla mukana. Niksi saa huomenna ensimmäiset rokotuksensa ja Pikulle on tarkoitus uusia myös rabies-rokotus. Pikainen terveydentilan tarkastus on siis molemmilla edessä.

Tähän loppuun pieni kuvapläjäys.

Luppakorva ja pystykorva