Laiska ei muista (jaksa) päivittää... Sentään nyt kai viimeistään pitää koota viikko taas yhteen, koska huomenna on taas keskiviikko. Keskiviikko tarkoittaa nykyään melkeinpä sitä odotetuinta päivää. Viime viikon Marjan treenit oli kyllä taas oikein mainiot. Meinasin vain juosta Pikun yli kun törmättiin radalla. Itse törmäys tuntui kevyeltä, mutta Pikkis oli siitä sitten vielä lentänyt päin putkea. Onneksi Pikku ei ollut moksiskaan moisesta ohjaajan kömpelyydestä eikä sattunut pahemmin.

Ilmeisesti keskiviikon harjoitukset edesauttoivat flunssan puhkeamista ja sen  kourissa kärvistelinkin loppuviikon. Maltoin jopa pysyä poissa hallilta, vaikka mieli olisikin tehnyt mennä. Pikunkin kannalta ratkaisu oli kyllä oikea, koska jostakin syystä se keskiviikon harjoitusten jälkeen alkoi raapia itseään oikein urakalla. Säätilassa ei tapahtunut muutoksia eikä se tietääkseni päässyt missään vaiheessa syömäänkään mitään. Ihan taas arvailuksi menee noiden syiden veikkailujen kanssa. On kyllä hyvä päästä ensi viikolla sinne Mevetiin näyttämään mm. tuota yhä harvakarvaisemmaksi muuttuvaa selkää. Takkiko sitä ärsyttää vai mikä? Parin viime päivän loska-/vesikeli ja sen jälkeinen maan jäätyminen toisaalta on tehnyt kyttyrää Pikkiksen polkuanturoille. Ovat kuin santapaperia ja esimerkiksi kynsien leikkuu varpaiden levittelyineen ei ilmeisesti tunnu olleenkaan mukavalta. Jäisen röpelöisellä lumettomalla maallakaan ei vaikuta olevan mitenkään hauska lenkkeillä, koska jopa Milli kävelee sellaisessa maastossa reippaammin. Ilmojen haltijalle siis terveiset, että pieni pehmentävä lumikerros olisi nyt paikallaan. Kiitos!

Lauantain Kirkkonummen kisoihin näyttäisi ilmoittautuneen muutama muukin. Yli 50 miniä on kyllä melkoinen määrä, mutta mitäpä tuosta. Tuomarina on vielä Eija Berglund jolta en elämäni aikana ole ilmeisesti saanut kuin yhden nollan (ja tämä siis koskee molempia koiria). Berglundin radoillahan yleensä pitää osata jotakin, joten enpä nytkään kovin suurin odotuksin matkaan lähde. Tärkeintä on päästä pitkästä aikaa kisaamaan unohtamatta perinteiden ylläpidon merkitystä. Laskujeni mukaan olisi nimittäin kuudennet Masalan kuplahallin helmikisat. Paluumatkalla olisi lisäksi tarkoitus poiketa kyläilemässä.

Huomisiltaa odotellessa...