Pikaisia kuulumisia, kun aika ei tahdo taaskaan oikein muuhun riittää.
Milli kävi 20.4. hammaskivenpoistossa Vettorissa. Samalla otettiin myös hammasröntgen ja verikoe. "Millillä on ientulehdus, mutta hampaat ovat hyvässä kunnossa. Muutamassa hampaassa on hieman kulumaa tai hyvin pinnallisia murtumia. Röntgenkuvissa ei todettu epänormaalia. Verinäyte otettiin, tulokset normaalit." Röntgenkuvat halusin otettavan, koska olin melko varma, että jokin murtunut hammas suussa jälleen olisi. Milli on viime aikoina nuollut ja järsinyt tassujaan ja enemmän kuin kerran tapa on huomattavasti vähentynyt, kun suusta on hoidettu pois viallinen hammas.
Koska tassujen syömiseen ei löytynyt selitystä hampaista, lähdettiin sitä etsimään muualta. Kävimme tänään Millin kanssa Raisiossa DH-Fysiossa eli eläinfysioterapeutilla. Milli ei ollut aivan yhtä mieltä siitä, että fysioterapeuttiin voisi luottaa. Kyljelleen se ei suostunut asettumaan, mutta antoi itseään käsiteltävän seisten, istuen ja maahan asettuen. Tassujen syömiseen taisi löytyä jotain selitystä, koska paitsi että Milli lapojen seutu oli jumissa, oli sitä vielä huomattavasti lantion alue. Selkä oli sen verran kipeä, että Nina Herpola suositteli ensi alkuun kipulääkekuuria ja seurantaa, miten se vaikuttaisi. Muuna vaivana ilmeisesti Millin vasemman etutassun ranne on aiheuttanut sen naksumisen, mitä olen viime aikoina sen jalasta kuullut. Vaiva ei ilmeisesti haittaa sen enempää. Myös Millin molempien etutassujen varpaat ovat painuneet hieman alaspäin ja näin sain selityksen myös sille, miksi Millin kynnet eivät enää ole samanmuotoiset kuin ennen. Nina soitti naapuriin Vettoriin ja saimme heti sitä kautta Metacam-kuurin tulevaksi viikoksi. Ensi maanantaina menemme fyssarille uudestaan ja katsomme tilanteen viikon kipulääkekuurin jälkeen ja mietimme myös jatkon sen jälkeen.
"Kyllä mulla silti jalka nousee aika vikkelään!"
Niksin kanssa olemme olleet hieman ihmeissämme siitä, mitä tehdä ylipursuavan energisyyden kanssa. Olen yrittänyt sille sanoa, että välillä sitä voisi ottaa vähän rauhallisemminkin, mutta viesti ei ihan ole mennyt perille. Paljon vauhtia, vähän järkeä voi huonolla tuurilla olla vielä vaarallinen yhdistelmä... Elämä on vaan niin ihanaa ja jännittävää ja kaikkialle pitäisi aina ehtiä ja vielä ekana!
Niksin kanssa käytiin joitakin viikkoja sitten ATT:n kertaluontoinen putkikurssi. Putki ei jostain syystä ole Niksin lempieste varsinkaan, jos se on musta ja U:n muotoinen. Viime viikolla ohjattuja harjoituksia oli peräti kahdet, koska Elinan tekniikkakurssi alkoi keskiviikkona ja lauantaina osallistuimme ATT:n keinukurssille. Vaikka kaikki muut esteet alkavat olla mielestäni jo ihan hyvällä mallilla, olemme keinun kanssa vielä lähes alkutekijöissä. Niksi osaa juosta ylöstuetun keinun päähän, mutta pienikin liike saa sen epävarmaksi ja tämä epävarmuus näkyy tämän jälkeen myös puomilla. Olen ollut hieman neuvoton, miten tilanteessa kannattaisi edetä, mutta nyt uskon pääseväni asiassa eteenpäin.
Kevätaurinko sulatti vihdoin takapihalta viimeisetkin lumet. Millin mielestä takapiha on auringonottoa eikä nuoremman väen remuamista varten.
Niksi pääsi pyörähtämään pikaisesti Forssassa pääsiäisenä. Keväisiä kuvatodisteita reissusta:
En tiedä mistä johtuu, että Niksi näyttää usein kuvissa viisaammalta kuin mitä todellisuus on... Olemme Johanin kanssa miettineet, että Niksille pitäisi hankkia sellainen kääpiöpinserikokoinen hamsterin juoksupyörä, jossa juokseminen tuottaisi enegiaa. Olisi nimittäin kyllä taatusti koko talossa ainainen juhlavalaistus!
Kommentit